Ehdolla puoluevaltuuskuntaan

Etelä-Karjalan Vihreät Naiset ry ja Imatran Seudun Vihreät ry esittävät minua puoluevaltuuskunnan jäseneksi. Alla on esittelyni Kaakkois-Suomen Vihreiden kevätkokouksen päätösten pohjaksi. 

Olen Anniina Kontiokorpi, 33-vuotias DI ja projektipäällikkö Parikkalasta. Työskentelen Parikkalan kunnan teknisessä toimessa rakennuttamisinvestointien parissa. Olen syntynyt Uukuniemellä ja paluumuuttanut Parikkalaan vuonna 2011. Paluumuutto sai poliittisen kiinnostuksen heräämään. Lähdin ehdolle kunnallisvaaleissa 2012 ja tulin valituksi ensimmäiseksi koskaan vihreäksi valtuutetuksi Parikkalassa. Olen aikaisemminkin ollut aktiivinen yhdistystoimija mm. Etelä-Karjalan lintutieteellisessä yhdistyksessä ja Karjalan Pyhäjärvi ry:ssä. Tärkeimmät harrastukseni ovat lintu- ja luontoharrastuksen lisäksi valokuvaaminen, pyöräily ja kuntosali. Kerään pesimäbiologista aineistoa uhanalaisesta valkoselkätikasta ja selkälokista. Lisäksi hoidan vapaaehtoisena luonnonvaraisia loukkaantuneita eläimiä. 

Poliittiset luottamustoimeni:

- kunnanvaltuutettu 1.1.2013-

- kunnanhallituksen jäsen 1.1.2013-30.8.2013

- teknisen lautakunnan jäsen 1.1.2013-31.12.2014

- varavaltuutettu TEK 1.8.2014-31.7.2017

- kunnan valiokunnan jäsen TEK 1.8.2014-31.7.2017

- Imatran Seudun Vihreät ry, sihteeri 

- Eduskuntavaaliehdokas 2015

Olen lisäksi jäsenenä Etelä-Karjalan Vihreät Naiset ry:ssä, Maaseutu- ja erävihreät ry:ssä sekä VIITE - Tieteen ja teknologian Vihreät ry:ssä. Olen aito maaseutuvihreä, joka on nähnyt maailmaa niin Parikkalan kuin Suomenkin ulkopuolella. Olen toiminut maaseudun ja elinkeinojen kehittämistehtävissä sekä innovaatiotoiminnassa edelliset neljä vuotta. Lisäksi minulla on näkemystä energian ja ruuan tuotantoon liittyen ja omaan henkilökohtaista kokemusta mm. bioenergian ja sianlihan tuotannosta. Ympäristön- ja luonnonsuojelu sekä uhanalaisten lajien suotuisa suojeluntaso ovat myös poliittisen mielenkiintoni kohteena. 

552 x kiitos

Kiitän saamistani äänistä sekä kaikkia tukijoitani. 
Työ vihreämmän tulevaisuuden puolesta jatkuu. 

Tämä blogi hiljenee toviksi, mutta jatkan kirjoittamista minua kiinnostavista aiheista sekä Parikkalan kunnallispolitiikasta. 

Kiitos!

Vaaliviikon ohjelmaa

Tervetuloa linturetkelle Siikalahdelle 12.4.2015

Vihreä ja vireä maatalous mahdollistaa maaseudun kehittämisen

Toinen vaaliteemani käsittelee vihreää ja vireää maataloutta. Tekstissä käsitellään vihreän ja vihreän maatalouden mahdollisuuksia sekä laajemminkin maaseutualueiden kehittämistä. Vaaliteemani löydät täältä. 

Maatilatalouteen sisältyvä maiseman- ja ympäristönhoito edistää
 kulttuurimaisemien ja luonnontilaisen ympäristön säilymistä.
Kuva: Anniina Kontiokorpi

Maaseudulta ovat lähtöisin elämän perusedellytykset: ruoka ja energia. Viime vuosina vallalla ollut keskittämispolitiikka on tuntunut maaseudun elinvoimaa nakertavana. Maaseudun elinolosuhteet tulee turvata jatkossakin. Maaseutualueet voidaan jakaa harvaan asuttuun maaseutuun, ydinmaaseutuun ja kaupungin läheiseen maaseutuun. Kaupungin läheinen maaseutu hyötyy kaupunkien vetovoimaisuudesta ja elinvoimasta. Ydinmaaseudulle ja harvaan asutulle maaseudulle kaupunkien vetovoimaisuus ei säteile. Näillä alueilla kehittämisen tulee olla paikallista ja lähtöisin alueiden omista vahvuuksista. Vain siten hyödyt todella kohdistuvat kyseenomaiselle alueelle.

Maatalous on edelleen merkittävä elinkeino maaseutualueilla. Esimerkiksi Parikkalassa elinkeinojakaumasta 21 % koostuu maa- ja metsätaloudesta. Parikkalassa tuotetaan vuosittain 15 miljoonaa litraa maitoa, joka riittää 5 400 parikkalalaisen ja esimerkiksi 100 000 Lahden kaupunkilaisen vuotuisiin tarpeisiin. Laskettaessa alueiden kasvihuonekaasupäästöjä, kohdistetaan päästöt alueille tuotantoperusteisesti. Parikkalan kunnan alueelle kohdistetaan siis maatalouden päästöt kokonaisuudessaan, vaikka valtaosa lopputuotteista kulutetaan muualla. Vaihtoehtona tälle laskentatavalle toimisi kulutusperusteinen laskenta, jossa maatalouden osuudeksi jäisi vain kuntalaisten omaan kulutukseen perustuvat kasvihuonekaasupäästöt. Tämä lisäisi kasvihuonekaasupäästöjen määrää vastaavasti muiden kulutushyödykkeiden osalta. 

Parikkalan alueen kasvihuonekaasupäästöistä lähes 40 % on peräisin maataloudesta. Maatalouden kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttaminen on haasteellista. Maatalouden hiilineutraaliudelle tuontatoeläinten metaanipäästöjen lisäksi asettaa reunaehtonsa myös öljyriippuvuus. Peltoviljelyssä kasvihuonekaasupäästöjä syntyy lisäksi turvepelloilla, joissa muodostuvia kasvihuonekaasupäästöjä voidaan hillitä pitkäaikaisella nurmiviljelyllä. Maataloudesta on mahdollista tehdä hiilineutraali toimiala, mutta sen toteutumiseksi tulee tehdä systemaattista ja pitkäjänteistä työtä yhteistyössä ministeriöiden ja tuottajayhdistysten kanssa. Alla on kuvattuna Parikkalan alueen vuotuiset kasvishuonekaasupäästöt vuosina 2007 ja 2011. Tiedot ovat peräisin Parikkalan kunnan sivuilta. 

Kestävä ruoka tulee maalta

Maatalous muodostaa maaseutualueille yhden tärkeistä elinkeinoista työllistäen yrittäjäperheen lisäksi usein myös muita sekä suoraan että välillisesti. Maataloutta tarvitaan jatkossakin, koska muun muassa kaupunkialueilla ei omavaraisuuteen voida ruokahuollossa päästä. Kotimaisen elintarviketuotannon omavaraisuus turvaa riippumattomuuden elintarvikkeiden tuonnista. Maatalouden aiheuttamat kasvihuonekaasupäästöt ovat noin 20 % Suomen kokonaispäästöistä. Lihantuotannossa muodostuvia metaanipäästöjä usein arvostellaan, mutta niitä voidaan perustella sillä, että lihantuotannossa ihmisravinnoksi kelpaamaton ravinto muutetaan proteiinipitoiseksi ravintoaineeksi. Lihankulutuksemme on kasvanut merkittävästi ja meidän olisikin syytä tarkastella ravintomme koostumusta. Kaikkien ei tarvitse ryhtyä kasvissyöjiksi, mutta kulutustottumuksia optimoimalla voidaan vähentää merkittävästi ravintomme aiheuttamaa kasvihuonekaasupäästökuormaa. Lisätietoja asiasta löytyy kirjoituksestani Uusia haasteita -hankkeen sivuilta. Maataloudessa toisen suuren ympäristökysymyksen aiheuttaa lannan rehevöittävä vaikutus vesistöille. 

Kuva: Anniina Kontiokorpi

Maatalousyrittäjien tulopohjan vahvistamiseksi tulisi kehittää sivuelinkeinomahdollisuuksia. Tähän tarjoaa mahdollisuuksia muun muassa pienimuotoisen tuotannon, jalostuksen ja myynnin edellytytysten parantaminen. Suoramyynnille ja lähiruualle on tilausta, koska kuluttajat kaipaavat lyhyitä ja jäljitettäviä toimitusketjuja. Suoramyynti- ja lähiruokatuotteista kuluttajat ovat lisäksi valmiita maksamaan enemmän. Mikäli tuote vaatii jalostusta ja tuottaja itse suorittaa myynnin, aiheutuu siitä lisätyötä tuottajalle, mutta se myös parantaa tuottajahintaa, joka on varsin vaatimaton myytäessä raaka-aine tukkuliikkeisiin. Lähiruoka kehittää paikallista elintarvikealaa ja tuotteiden jatkojalostusta, joka myös mahdollistaa uusia työpaikkoja maaseudulle. Lähiruuan kilpailuasemaa tulisi parantaa hallinnollisia esteitä vähentämällä, kehittämällä markkinointia ja koulutuksella. Kotieläintuotannon sivutuotteista, kuten villasta, voi myös syntyä uusia myyntituotteita. Puhdas ja turvallinen suomalainen ruoka on myös valmis vientituote sellaisenaan. 

Myös energia tarjoaa sivuelinkeinomahdollisuuksia maatalousyrittäjille. Lannassa piilee merkittävä energiapotentiaali, joka on vielä lähes hyödyntämättä. Biokaasua lannasta ja esimerkiksi nurmirehusta voidaan tuottaa maatilakokoluokan biokaasulaitoksissa tai suuremmissa yhteismädättämöissä. Biokaasutuksella ja lannan separoinnilla voidaan vähentää myös lannoituksen aiheuttamaa vesistökuormitusta. Lannan energiahyödyntäminen tarjoaa myös ratkaisuja maatalouden kasvihuonekaasupäästöihin. 

Maatalouden kestävyyttä arvioitaessa tulee myös huomioida tuotantoeläinten ja maatalousyrittäjien hyvinvointi. Maatalousyrittäjien sosiaaliturvaa voidaan parantaa esimerkiksi perustulon avulla. Maatalousyrittäjän työ on kuormittavaa. Työtunteja ei lasketa ja kiireisimpänä aikana töitä tehdään kellon ympäri. Lehmän vasikoiminen ei kysy vuorokauden aikaa. Sää sanalee peltotöitä. Lisäksi työ on fyysisesti raskasta ja voi olla myös psyykkisesti vaativaa. Tilakoon kasvattaminen on riittävän tulopohjan kokoamiseksi välttämätöntä, mutta vaatii merkittäviä rahallisia panostuksia. Eläinten hyvinvointiin vaikuttaa myös tuottajan oma hyvinvointi. Lomituspalvelujen ja työterveyshuollon toimivuus ja viljelijöiden saaminen kattavasti niiden piiriin ovat keskeisiä keinoja viljelijöiden työssä jaksamisen ja työkyvyn edistämiseksi. 

Maaseutu tarjoaa ratkaisut vähähiilisyyteen ja kestävään energiatalouteen

Kehitysrahastojen vähähiilisyyteen tähtäävät hankerahat on tällä hetkellä kohdistettu ensisijaisesti kaupunkialueille, koska valtaosa ilmastoa lämmittävistä kasvihuonekaasupäästöistä syntyy suurimmissa kaupungeissamme. Asiaa tulisi kuitenkin tarkastella laajemmasta näkökulmasta. Maaseutu tarjoaa mahdollisuudet kaupunkien vähähiilisyyteen: uusiutuvat biopolttoaineet tai raaka-aineet niiden valmistamiseen. Maaseudulla sijaitsevat myös ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvittavat hiilinielut.

Ensimmäiseen vaaliteemaani "Bioenergiaa luontoa kunnioittaen" syventyvän kirjoitukseni löydät täältä. 

Uudet avaukset tuovat työpaikkoja ja säilyttävät palveluja maaseudulla

Biotalous ja vihreä talous tarjoavat uusia toimeentulomahdollisuuksia, sivuelinkeinoja ja työpaikkoja maaseudulle. Maaseudulla palvelut, maatalous ja matkailu ovat myös merkittäviä elinkeinoja tulevaisuudessakin. Kehittämisrahoja ja investointiavustuksia tulisi suunnata erityisesti pk-yrityksiin, joihin myös tulevaisuuden työpaikat syntyvät suuryritysten sijaan. Uusien työpaikkojen syntyminen ja nykyisten työpaikkojen säilyttäminen on merkittävässä asemassa maaseutualueilla, koska tyypillisesti ne kärsivät huoltosuhteen vinoumasta, johon pystytään vaikuttamaan alueen työssäkäyvän väestön määrää kasvattamalla. Uudet yritykset ja työpaikat myös lisäävät alueen verotuloja, joka auttaa turvaamaan maaseudun palvelutason. Toimivat tietoliikenneyhteydet mahdollistavat muun muassa etätyöskentelyn.

Alpakat Jurmossa. Kuva: Anniina Kontiokorpi

Ilmaston ystävät eduskuntavaaleissa

Oras Tynkkynen laati blogikirjoituksen aiheesta "Ketä ilmaston ystävän kannattaa äänestää"? Kirjoitus on luettavissa täältä. 

Kaakkois-Suomen vaalipiirin osalta Oras kirjoitti seuraavaa:

"Öljynjalostuksesta väitellyt Kimmo Klemola tuntee fossiilitalouden nurjat puolet. Ennen kaikkea hän kuitenkin ymmärtää, miten Suomessa saadaan lisättyä kestävää, uusiutuvaa energiaa.

Kun monet muut puhuvat ilmastonsuojelusta, Anniina Kontiokorpi tekee sitä käytännössä. Hän toteuttaa vähäpäästöisiä ratkaisuja edelläkävijäkunta Parikkalassa."

Olen erittäin otettu päästessäni Oraksen listalle ja se motivoi jatkamaan työtä ilmaston puolesta. Kiitos Oras!

Jätevedenpuhdistuksen uusi aikakausi

Kirjoitin Tieteen ja teknologian vihreiden vaalilehteen jätevedenpuhdistuksen tulevaisuuden haasteista. Lehdessä 33 vihreää kansanedustajaehdokasta kertoo mihin suuntaan tiede ja teknologia ohjaavat tulevaisuuden Suomea. Lehteä jaetaan kampanjoinnin yhteydessä, mutta se löytyy myös sähköisenä versiona täältä. 

Juttuni on myös luettavissa oheisesta kuvasta. Klikkaa auki suuremmaksi. 

Vaaliteemojani myös videolla

Ajatuksiini muun muassa metsien suojelusta, maaseudun kehittämisestä, ilmastonmuutoksesta ja uusiutuvasta energiasta pääset tutustumaan vaalivideollani, joka avautuu klikkaamalla alla olevaa kuvaa. 

Ylen vaaligalleria

Yle tarjosi mahdollisuutta jokaiselle eduskuntavaaliehdokkaalle neljän minuutin haastatteluun, joka toteutettiin yhtenä ottona ja sitä ei leikattu. Kysymyksiä ei haastateltava tiennyt ennakkoon. Vaaligalleria toimii Ylen vaalikoneen yhteydessä.

Pääset katsomaan videoni ja vaalikoneen vastaukseni tästä.

Bioenergiaa luontoa kunnioittaen

Olen julkaissut vaaliteemani jo jonkin aikaa sitten. Tavoitteenani on kirjoittaa auki jokainen teemani ennen vaaleja. Vaaliteemoihini voit tutustua täällä. Aloitan tämän kirjoitussarjan ensimmäisellä teemallani, joka on otsikon mukaisesti "Bioenergiaa luontoa kunnioittaen". 

Fossiilitaloudesta biotalouteen

Biohiilellä voidaan korvata kivihiiltä seospolttona nykyisissä kivihiilivoimaloissa. 

Biohiilen tuotantokustannukset ylittävät ainakin toistaiseksi kivihiilivoimalaitosten 

maksukyvyn (päästöoikeuden hinta + kivihiilen hinta). 

Kuva: Anniina Kontiokorpi

Suomessa hyödynnetään energiantuotannossa fossiilisia, uusiutumattomia tuontipolttoaineita 8,5 miljardin euron edestä vuosittain. Kivihiilen, maakaasun ja öljyn tuonnin seurauksena tämä rahamäärä valuu Suomen ulkopuolelle. Uusiutuvan energian osuus on vuositasolla noussut, mutta ei riittävästi. Energiapolitiikassamme tulee jatkossa keskittyä tavoitteellisesti ja hallitusti korvaamaan fossiilisia polttoaineita ensisijaisesti kotimaisilla, uusiutuvilla energialähteillä. Bioenergia luo uusia työpaikkoja ja toimeentulomahdollisuuksia Suomeen, erityisesti maaseudulle. Lisäksi energiaan kulutettava raha pysyy kotimaan markkinoilla ja edesauttaa nykyisen palvelutasomme säilyttämisen ilman juustohöyläämistä. 

Ydinvoima on osa energiapalettiamme vielä vuosikymmenten ajan. Ydinenergia on hiilivapaata energiaa, joka auttaa taistelussamme ilmastonmuutosta vastaan ja fossiilienergiasta uusiutuviin siirtymisessä. Toisessa vaakakupissa painavat tuleville sukupolville jäävä ydinjäte sekä ympäristölliset ja terveydelliset ongelmat uraanin louhinta-alueilla. Kun olemme vastanneet fossiilisten polttoaineiden haasteeseen, voimme pohtia riittävätkö resurssimme ydinvoiman korvaamiseen uusiutuvilla energialähteillä. Fennovoiman hanketta en silti ympäristö- ja luontoasioiden takia voi kannattaa. Uusia ydinvoimalupia ei tule myöntää ennen kuin näemme miten energiantuotanto uusiutuvilla kehittyy ja miten energiatehokkuus vaikuttaa energian kokonaiskulutukseemme. Mikäli uusia ydinvoimalupia tulevaisuudessa myönnettäisiin, tulisi ne kohdistaa jo toiminnassa olevien ydinvoimaloiden yhteyteen, joissa on jo olemassa oleva perusinfrastruktuuri. 

Kuva: Anniina Kontiokorpi

Maaseudulla lähes hyödyntämätön energiapotentiaali piilee lannassa. Maatilakokoluokan biokaasulaitoksissa usein ongelmaksi koetaan prosessissa muodostuvan lämmön hyödyntäminen omassa toiminnassa. Lämmön hyödyntämistä on pystytty tehostamaan ns. yhteismädättämöillä. Lietelantaa ei kuitenkaan kannata kuljettaa kovin montaa kilometriä, koska sen energiatiheys on varsin pieni suuren vesimäärän takia. Tähän ongelmaan voidaan vastata lannan separoinnilla, jossa nestemäinen typpipitoinen jae hyödynnetään lannoitteena ja fosforipitoinen kuiva-aines mädätetään biokaasulaitoksessa. Kuivamädätyksessä muodostuvaa mädätysjäännöstä voidaan edelleen hyödyntää fosforipitoisena ravinteena, mutta sille löytyy myös muita hyödyntämismahdollisuuksia. Kuivamädätykseen perustuvan biokaasulaitoksen liiketoimintalogiikka ja ansaintamahdollisuudet eroavat perinteisestä märkämädätyslaitoksesta. 

Uusiutuvan energian ongelmat on ratkaistavissa

Valkoselkätikka viihtyy järvien rannoilla ja peltojen reunoilla 
sijaitsevissa metsätaloudellisesti merkityksettömissä lehti-
puumetsissä, joissa on riittävästi lahopuuta ja ravintoa.
Kuva: Anniina Kontiokorpi

Bioenergiaa ja uusiutuvaa energiaa ei voida kuitenkaan nähdä täysin ongelmattomina. Metsähakkeen lisääntyvä kysyntä kasvattaa hakkuumääriä. Valitettavan usein hakkuriin joutuvat muun muassa valkoselkätikan ruokailu- ja pesimäbiotoopeiksi soveltuvat rehevät lepikot. Tämänkaltaisille kohteille voitaisiin soveltaa vapaaehtoista METSO-suojeluohjelmaa. Energiapuuhakkuiden ulkopuolelle tulisi jättää luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet ja metsähakkeen lisääntyvässä käytössä tulisi muistaa puun käytön ekologinen kantokyky, jota ei tule millään maantieteellisellä alueella ylittää. 

Bulgariassa tuulivoimaloita on sijoitettu punakaulahanhen talvisille lepäilyalueille. Kuva:Anniina Kontiokorpi

Tuulivoiman ongelmana lintuharrastuksen näkökulmasta voidaan nähdä mm. lintujen mahdolliset törmäämiset tuulivoimaloihin. Tämä voi muodostua ongelmaksi erityisesti lintujen muuttoreiteillä otollisten olosuhteiden vallitessa. Vastatuulella ja sumussa linnut tiputtavat korkeutta ja niiden havainnointikyky heikkenee. Tällöin on mahdollista, että isotkin lintuparvet ajautuvat tuulivoimaloihin. Todennäköisyyttä voidaan kuitenkin pienentää hyvällä etukäteissuunnittelulla ja tuulivoimaloiden sijoittelulla. Lisäksi kehittynyt tutkatekniikka tarjoaa uusia mahdollisuuksia: tuulivoimalat voitaisiin uhkaavien olosuhteiden vallitessa ajaa alas. Suuren mittakaavan aurinkovoimaloista on raportoitu ylilentävien lintujen tuleen syttymisiä. Hajautetussa aurinkoenergian tuotannossa vastaavaa ongelmaa ei ole.  

Hiitolan- l. Kokkolanjoki on Laatokan lohen
tärkein nousujoki. Lohet kutevat Kangaskosken
voimalaitoksen alapuolella, mutta eivät pysty
nousemaan voimalaitoksen ohi ilman kalateitä.
Kuva: Jari Kontiokorpi

Vesivoima on toistaiseksi Suomen suurin uusiutuvan sähkön tuottaja. Suomen merkittävimmät joet on valjastettu vesivoiman tuotantoon. EU:n vesipuitedirektiivin tarkoituksena on saattaa EU:n alueen vedet vähintään hyvään tilaan ja mahdollistaa kalojen vapaa kulku vesistöissä. Olemassa oleviin voimalaitoksiin tulisi toteuttaa kalatiet, jotka mahdollistavat kalojen nousun. Uusia vesivoimalaitoksia ei tule rakentaa ja koskiensuojelulaki tulee säilyttää. Vesivoiman rakentaminen ja tarvittavat tekoaltaat voivat tuhota mm. luonnon monimuotoisuudelle merkittäviä suoekosysteemejä. 

Maaseutu mahdollistaa vähähiilisyyden

Maaseutu voidaan nähdä vain raaka-ainevarastona. Tämä on toisaalta totta. Maaseudulla sijaitsevat bioenergian tuotantoon tarvittavat metsävarat sekä ruokaomavaraisuutemme mahdollistavat maa-alueet. Lisäksi hiilinielumme, metsät ja suot, sijaitsevat pääasiassa maaseudulla. Biojalosteiden osalta on käyty keskustelua siitä, että tulisiko jalostamoiden sijaita raaka-ainelähteiden luona vai loppukäyttökohteen läheisyydessä. Bioenergian kannattavuuden ongelmana on pidetty biomassaan sitoutuneen veden kuljettamista, joten tästäkin näkökulmasta tarkasteltuna biojalostamoiden sijoittaminen raaka-ainelähteiden luo on järkevämpää. Tarkasteluun tulisi myös ottaa se, kannattaako biojalostamot toteuttaa kokoluokaltaan massiivisiksi ja riskialtteiksi kokonaisuuksiksi vai tulisko tässäkin panostaa hajautetumpaan ja riskeiltään pienempään mittakaavaan. 

Kuva: Anniina Kontiokorpi

Biotalous mahdollistaa merkittävän määrän uusia, eritasoisia työpaikkoja maaseudulle. Tällä voidaan vastata erityisesti maaseutumaisten alueiden ongelmaksi koettuun huoltosuhteen vinoumaan kasvattamalla maaseudun työikäisen väestön määrää. Myös alueen veroprosentti tuottaa jatkossa enemmän, jolloin mahdollistetaan lähipalveluiden säilyttäminen ja kehittäminen. 

Mitä biotalous tarvitsee?

Biotaloudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista on puhuttu paljon. Biotalouden alueelliseen kehittämiseen tähtääviä hankkeita on ollut vireillä ympäri Suomen. Hankkeissa on yleensä päädytty siihen, että toiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa, joten suunniteltuja yritysinvestointeja ei ole pystytty toteuttamaan. Ministeriöillä on juuri käynnistynyt yhteishanke "Niukat resurssit viisaasti käyttöön", jossa etsitään ratkaisuja biotalouden edistämiseen mm. lainsäädännön ja toimintatapojen osalta. Lisätietoa hankkeesta saa täältä. 

Hallinnollisten esteiden lisäksi biotalousyritykset tarvitsevat taloudellista tukea investointien toteuttamiseen sekä mahdollisesti myös tuotantotukea, jonka avulla tasoitetaan nykyisten voimalaitosten alhaisen maksukyvyn ja biojalosteiden korkeamman hinnan eroa. 

Sisäilmasta sairastuneiden oikeusturvasta

Olen ilmoittautunut mukaan Terve sisäilma ry:n #oikeestisairas -kampanjaan. Kampanjassa nostetaan esille terveen sisäilman vaikutuksia. Mukana olevat eduskuntavaaliehdokkaat ja kampanjan tavoitteita on esitelty facebook-tapahtuman sivuilla ja muistiinpanossa. 

Miksi lähdin mukaan kampanjaan?

Perheeni muutti vuonna 2011 vuokralle 1950-luvulla rakennettuun puurakenteiseen taloon. Poikani oli tuolloin vajaa 2-vuotias. Talo vaikutti olevan päällisin puolin tyydyttävässä kunnossa ja siellä ei esimerkiksi haissut homeelle. Hyvin nopeasti muuton jälkeen alkoi sairastelut. Ensin sitä vain ajatteli, että tällaista se elämä pienen päivähoidossa olevan lapsen kanssa on. Lapsella oli jatkuva korvatulehduskierre. Lääkärit syyttivät oireista koiriamme. Lapsi ei kuitenkaan ollut ainoa sairastelija. Oireita oli myös meillä vanhemmilla aina hinkuyskästä tolkuttomaan väsymykseen. Lisäksi toinen koira sairastui. Joka kuukausi oli pidettävä sairauslomaa oman sairastelun takia ja hoitovapaata lapsen sairastelun seurauksena. Täytyisi joskus kysyä palkanlaskennasta, että paljonko poissaoloja kaikkiaan tuon reilun vuoden aikana tuli. 

Talo purettiin pian muuttomme jälkeen. Purun toteuttaneen
urakoijan mukaan home oli myös purkutyössä aistittavissa.

Epäilykset taloa kohtaan vahvistuivat. Saimme lopulta ympäristötoimen asunnontarkastuksen kautta vuokranantajan toteuttamaan talossa sisäilmatutkimukset. Talo oli erittäin pahasti vaurioitunut alapohjasta, ulkoseinistä ja yläpohjasta. Talo todettiin olevan teknisen käyttöikänsä päässä. Etsimme uutta asuntoa ja asuimme "evakossa" äitini luona. Kun uusi asunto löytyi, veimme mukanamme vain ne tavarat, joiden uskoimme olevan itiövapaita. Valtaosa tavaroista oli pilalla mm. sohvat, patjat, petivaatteet. Kaikki jäljelle jääneet tavarat tuli pestä ja desinfioida erittäin huolellisesti. 

Uudessa asunnossa oireilu jatkui. Olinhan saanut infektioastman riesakseni. Ilmoitin uudelle vuokranantajalle, että emme voi asuntoon jäädä. Oireiluni kuitenkin helpotti parissa viikossa. Tavaroissamme tuli vanhasta talosta itiöitä kaikesta puunaamisesta ja pesemisestä huolimatta. 

Pian oireet alkoivat taas pahentua ja ne keskittyivät työpäiviin. Joka päivä töissä lämpöni nousi noin 37,5 asteeseen. Kotiin tultuani lämpö normalisoitui. Työsuhteen vaihtuessa sain lääkärin kirjoittamaan lausunnon, että sovellun työhön, mikäli minulle tarjotaan toinen työtila. Uuteen työtilaan muutettuani en ole töissä oireillut. 

Pojan päivähoitopaikan vaihtuessa alkoi hänen osaltaan sairastelut uudelleen. Ääni katosi hoitopäivien aikana ja ihottuma vaivasi. Onneksi hänet siirrettiin pian toiseen päiväkotiin. Homeelle altistuminen aiheutti kuitenkin koko perheelle loppuiäksi riesan. Oireet palaavat heti, kun oleskelemme vaurioituneessa rakennuksessa. 

Sisäilmasta sairastuneiden oireet tulee ottaa vakavasti ja heille tulee tarjota oireiden mukaista hoitoa sekä tukea. Sisäilmasta sairastuneiden oikeusturva on tällä hetkellä olematon. Kukaan ei korvaa menetettyä omaisuutta eikä terveyttä. Terveestä sisäilmasta huolehtiminen on meidän kaikkien päättäjien vastuulla. Oireisiin tulee reagoida ja tarvittavat asianmukaiset tutkimukset toteuttaa viivyttelemättä. Tutkimusten perusteella aloitetaan välittömät toimenpiteet ongelman korjaamiseksi tai väistötilojen hankkimiseksi. Kunnossapidolla ja perusparannukselle sekä uusien rakennusten hyvällä suunnittelulla sekä rakentamisen riittävällä valvonnalla ennaltaehkäistään sisäilmaongelmia. 

Esittelyni ja vaalikoneita

Vaalikampanjoinnissa painitaan parhaillaan vaalikoneiden kanssa. Vaalikoneita on tällä kertaa todella runsaasti. Toistaiseksi on julkaistu ainakin Helsingin Sanomien vaalikone. Voit tutustua vastauksiini täällä: http://www.vaalikone.fi/eduskunta2015/kaakkois-suomi/ehdokas/378/

Vihreät päivittivät kotisivunsa tänään. Kotisivuille kerättiin muutamien Vihreiden toimijoiden tarinoita Vihreät kasvot -teeman alle. Tulin valituksi mukaan. Tarinani voit lukea täältä: http://www.vihreat.fi/vihrea-kasvo/anniina-kontiokorpi 

Vihreiden etusivulla on myös näyttävästi esitelty Vihreät kasvot:

Puheenvuoroni TEK-jäsenillassa Lappeenrannassa 12.2.2015

Eduskuntavaaleissa 2015 yhtenä näkyvimmistä ja kuuluvimmista aiheista on työ. Työttömien määrä kasvaa, myös korkeakoulutetuissa. Talouden taantumalle ei ole vielä näkyvissä lopullista taitekohtaa. Tuottavuus alenee. Työikäisten määrä Suomessa vähenee. Yrittäjyyden koetaan olevan liian byrokraattista. Ilmaan on heitetty lukuisia ongelmia, joita eduskunnan tulisi lähteä ratkomaan.

Asun maaseudulla, jossa edellä mainitut ongelmat todella konkretisoituvat. Työikäisten määrä on vähentynyt merkittävästi ja vanhusten määrä kasvaa. Tästä aiheutuvaan huoltosuhteen vinoumaan etsitään korjaavia toimia. Ilman uusia elinkeinomahdollisuuksia ja työpaikkoja, on uusien työikäisten asukkaiden saaminen maaseutualueille haasteellista. Biotalous tarjoaa koko Suomelle, mutta erityisesti maaseudulle erinomainen kehittymismahdollisuuden. Biotalouden uskotaan luovan Suomeen kymmeniätuhansia uusia työpaikkoja. Työpaikat sijoittuvat sekä maaseudulle että kaupunkeihin. Biojalostamot on järkevää sijoittaa raaka-ainelähteiden äärelle. Uudet avaukset mahdollistavat myös korkeakoulutettujen maallemuuton. Biotalouden edistämiseksi tarvitaan kuitenkin poliittisia ratkaisuja ja tahtotilaa. Päästöoikeuden ja kivihiilen alhainen hinta eivät motivoi. Jalostamojen investointikustannuksiin kaivataan avustuksia tai tuotantotukea.

Toisena näkökulmana haluaisin nostaa esiin julkisten investointien tarjoamat mahdollisuudet esimerkiksi cleantech-yritysten referenssikohteina. Julkiset investoinnit toteutetaan yleensä niin riskittömästi ja perinteisesti kuin mahdollista. Julkisissa investoinneissa olisi kuitenkin erinomainen mahdollisuus tarjota ponnahdusalusta suomalaisille yrityksille, jotka tarvitsevat referenssikohteen ennen ulkomaan markkinoille pääsyä. Kunnat kuitenkin kaipaavat instrumentteja teknologiariskin kantamiseen. Nostan tässä esimerkkinä Parikkalan uuden MBR-jätevedenpuhdistamon, joka tulee olemaan ensimmäinen tällä tekniikalla toteutettava kunnallinen jätevedenpuhdistamo Pohjoismaissa. Jätevedenpuhdistamon yhteyteen on myös suunniteltu lietteen tuhkauslaitteistoa, joka olisi referenssikohde LUT:n spin off –yritykselle. Jätevedenpuhdistamon osalta on tehty aktiivista yhteistyötä LUT:n kanssa. Pienen kunnan ja tiedeyhteisön välinen yhteistyö on ollut erittäin onnistunutta ja antoisaa. Myös korkeakoulujen riittävästä rahoituksesta ja tutkimustoiminnan rahoitusmahdollisuuksista tulee huolehtia.

Innovaatioilla on paikkansa myös maaseudulla. Kehitetään maaseutua ja kaupunkialueita rinnan. Ei aseteta niitä vastakkain. Kehitetään alueita niiden omien vahvuuksien kautta. 

Vaalikampanja starttaa virallisesti 6.2.2015

Lintuambulanssikuskina Imatralla

Olen jo aikaisemmin kirjoittanut blogiini luonnonvaraisten loukaantuneiden eläinten hoitamisesta, joka pohjautuu hyvin pitkälti vapaaehtoiseen toimintaan. Vapaaehtoisverkosto osoitti taas voimansa, kun Pohjois-Karjalasta löytynyt kaakkuri tarvitsi kyydin sulan veden äärelle. Linnulle järjesteltiin kuljetusta kohti etelää. Kyyti järjestyi muutaman lintuharrastajan voimin. Kaakkuri matkasi Juuasta Kesälahdelle, jossa se yöpyi. Seuraavana päivänä se tuotiin Parikkalaan. Kuljetimme linnun Vuokselle, jonne se vapautettiin. 

Kaakkuri ruokittiin muikuilla ennen vapauttamista. Vuoksella talvehtivat sinisorsat suhtautuivat uuteen tulokkaaseen epäillen. Kuva: Jukka Jantunen

Sorsat suhtautuivat hieman epäilevästi uuteen tulokkaaseen. Kaakkuri ui ja sukelteli tyytyväisenä. Saa nähdä jääkö se Vuokselle vai käyttääkö se Vuoksea vain kiitoratanaan ja jatkaa matkaa kohti merta. 

Kaakkuri ui ja sukelteli tyytyväisenä. Kuva: Jukka Jantunen

Etelä-Karjalan lintutieteellinen yhdistys on perustanut lintuambulanssiverkoston, josta löytyy lisätietoja täältä.