Bioenergiaa luontoa kunnioittaen

Olen julkaissut vaaliteemani jo jonkin aikaa sitten. Tavoitteenani on kirjoittaa auki jokainen teemani ennen vaaleja. Vaaliteemoihini voit tutustua täällä. Aloitan tämän kirjoitussarjan ensimmäisellä teemallani, joka on otsikon mukaisesti "Bioenergiaa luontoa kunnioittaen". 

Fossiilitaloudesta biotalouteen

Biohiilellä voidaan korvata kivihiiltä seospolttona nykyisissä kivihiilivoimaloissa. 

Biohiilen tuotantokustannukset ylittävät ainakin toistaiseksi kivihiilivoimalaitosten 

maksukyvyn (päästöoikeuden hinta + kivihiilen hinta). 

Kuva: Anniina Kontiokorpi

Suomessa hyödynnetään energiantuotannossa fossiilisia, uusiutumattomia tuontipolttoaineita 8,5 miljardin euron edestä vuosittain. Kivihiilen, maakaasun ja öljyn tuonnin seurauksena tämä rahamäärä valuu Suomen ulkopuolelle. Uusiutuvan energian osuus on vuositasolla noussut, mutta ei riittävästi. Energiapolitiikassamme tulee jatkossa keskittyä tavoitteellisesti ja hallitusti korvaamaan fossiilisia polttoaineita ensisijaisesti kotimaisilla, uusiutuvilla energialähteillä. Bioenergia luo uusia työpaikkoja ja toimeentulomahdollisuuksia Suomeen, erityisesti maaseudulle. Lisäksi energiaan kulutettava raha pysyy kotimaan markkinoilla ja edesauttaa nykyisen palvelutasomme säilyttämisen ilman juustohöyläämistä. 

Ydinvoima on osa energiapalettiamme vielä vuosikymmenten ajan. Ydinenergia on hiilivapaata energiaa, joka auttaa taistelussamme ilmastonmuutosta vastaan ja fossiilienergiasta uusiutuviin siirtymisessä. Toisessa vaakakupissa painavat tuleville sukupolville jäävä ydinjäte sekä ympäristölliset ja terveydelliset ongelmat uraanin louhinta-alueilla. Kun olemme vastanneet fossiilisten polttoaineiden haasteeseen, voimme pohtia riittävätkö resurssimme ydinvoiman korvaamiseen uusiutuvilla energialähteillä. Fennovoiman hanketta en silti ympäristö- ja luontoasioiden takia voi kannattaa. Uusia ydinvoimalupia ei tule myöntää ennen kuin näemme miten energiantuotanto uusiutuvilla kehittyy ja miten energiatehokkuus vaikuttaa energian kokonaiskulutukseemme. Mikäli uusia ydinvoimalupia tulevaisuudessa myönnettäisiin, tulisi ne kohdistaa jo toiminnassa olevien ydinvoimaloiden yhteyteen, joissa on jo olemassa oleva perusinfrastruktuuri. 

Kuva: Anniina Kontiokorpi

Maaseudulla lähes hyödyntämätön energiapotentiaali piilee lannassa. Maatilakokoluokan biokaasulaitoksissa usein ongelmaksi koetaan prosessissa muodostuvan lämmön hyödyntäminen omassa toiminnassa. Lämmön hyödyntämistä on pystytty tehostamaan ns. yhteismädättämöillä. Lietelantaa ei kuitenkaan kannata kuljettaa kovin montaa kilometriä, koska sen energiatiheys on varsin pieni suuren vesimäärän takia. Tähän ongelmaan voidaan vastata lannan separoinnilla, jossa nestemäinen typpipitoinen jae hyödynnetään lannoitteena ja fosforipitoinen kuiva-aines mädätetään biokaasulaitoksessa. Kuivamädätyksessä muodostuvaa mädätysjäännöstä voidaan edelleen hyödyntää fosforipitoisena ravinteena, mutta sille löytyy myös muita hyödyntämismahdollisuuksia. Kuivamädätykseen perustuvan biokaasulaitoksen liiketoimintalogiikka ja ansaintamahdollisuudet eroavat perinteisestä märkämädätyslaitoksesta. 

Uusiutuvan energian ongelmat on ratkaistavissa

Valkoselkätikka viihtyy järvien rannoilla ja peltojen reunoilla 
sijaitsevissa metsätaloudellisesti merkityksettömissä lehti-
puumetsissä, joissa on riittävästi lahopuuta ja ravintoa.
Kuva: Anniina Kontiokorpi

Bioenergiaa ja uusiutuvaa energiaa ei voida kuitenkaan nähdä täysin ongelmattomina. Metsähakkeen lisääntyvä kysyntä kasvattaa hakkuumääriä. Valitettavan usein hakkuriin joutuvat muun muassa valkoselkätikan ruokailu- ja pesimäbiotoopeiksi soveltuvat rehevät lepikot. Tämänkaltaisille kohteille voitaisiin soveltaa vapaaehtoista METSO-suojeluohjelmaa. Energiapuuhakkuiden ulkopuolelle tulisi jättää luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät alueet ja metsähakkeen lisääntyvässä käytössä tulisi muistaa puun käytön ekologinen kantokyky, jota ei tule millään maantieteellisellä alueella ylittää. 

Bulgariassa tuulivoimaloita on sijoitettu punakaulahanhen talvisille lepäilyalueille. Kuva:Anniina Kontiokorpi

Tuulivoiman ongelmana lintuharrastuksen näkökulmasta voidaan nähdä mm. lintujen mahdolliset törmäämiset tuulivoimaloihin. Tämä voi muodostua ongelmaksi erityisesti lintujen muuttoreiteillä otollisten olosuhteiden vallitessa. Vastatuulella ja sumussa linnut tiputtavat korkeutta ja niiden havainnointikyky heikkenee. Tällöin on mahdollista, että isotkin lintuparvet ajautuvat tuulivoimaloihin. Todennäköisyyttä voidaan kuitenkin pienentää hyvällä etukäteissuunnittelulla ja tuulivoimaloiden sijoittelulla. Lisäksi kehittynyt tutkatekniikka tarjoaa uusia mahdollisuuksia: tuulivoimalat voitaisiin uhkaavien olosuhteiden vallitessa ajaa alas. Suuren mittakaavan aurinkovoimaloista on raportoitu ylilentävien lintujen tuleen syttymisiä. Hajautetussa aurinkoenergian tuotannossa vastaavaa ongelmaa ei ole.  

Hiitolan- l. Kokkolanjoki on Laatokan lohen
tärkein nousujoki. Lohet kutevat Kangaskosken
voimalaitoksen alapuolella, mutta eivät pysty
nousemaan voimalaitoksen ohi ilman kalateitä.
Kuva: Jari Kontiokorpi

Vesivoima on toistaiseksi Suomen suurin uusiutuvan sähkön tuottaja. Suomen merkittävimmät joet on valjastettu vesivoiman tuotantoon. EU:n vesipuitedirektiivin tarkoituksena on saattaa EU:n alueen vedet vähintään hyvään tilaan ja mahdollistaa kalojen vapaa kulku vesistöissä. Olemassa oleviin voimalaitoksiin tulisi toteuttaa kalatiet, jotka mahdollistavat kalojen nousun. Uusia vesivoimalaitoksia ei tule rakentaa ja koskiensuojelulaki tulee säilyttää. Vesivoiman rakentaminen ja tarvittavat tekoaltaat voivat tuhota mm. luonnon monimuotoisuudelle merkittäviä suoekosysteemejä. 

Maaseutu mahdollistaa vähähiilisyyden

Maaseutu voidaan nähdä vain raaka-ainevarastona. Tämä on toisaalta totta. Maaseudulla sijaitsevat bioenergian tuotantoon tarvittavat metsävarat sekä ruokaomavaraisuutemme mahdollistavat maa-alueet. Lisäksi hiilinielumme, metsät ja suot, sijaitsevat pääasiassa maaseudulla. Biojalosteiden osalta on käyty keskustelua siitä, että tulisiko jalostamoiden sijaita raaka-ainelähteiden luona vai loppukäyttökohteen läheisyydessä. Bioenergian kannattavuuden ongelmana on pidetty biomassaan sitoutuneen veden kuljettamista, joten tästäkin näkökulmasta tarkasteltuna biojalostamoiden sijoittaminen raaka-ainelähteiden luo on järkevämpää. Tarkasteluun tulisi myös ottaa se, kannattaako biojalostamot toteuttaa kokoluokaltaan massiivisiksi ja riskialtteiksi kokonaisuuksiksi vai tulisko tässäkin panostaa hajautetumpaan ja riskeiltään pienempään mittakaavaan. 

Kuva: Anniina Kontiokorpi

Biotalous mahdollistaa merkittävän määrän uusia, eritasoisia työpaikkoja maaseudulle. Tällä voidaan vastata erityisesti maaseutumaisten alueiden ongelmaksi koettuun huoltosuhteen vinoumaan kasvattamalla maaseudun työikäisen väestön määrää. Myös alueen veroprosentti tuottaa jatkossa enemmän, jolloin mahdollistetaan lähipalveluiden säilyttäminen ja kehittäminen. 

Mitä biotalous tarvitsee?

Biotaloudesta ja sen tarjoamista mahdollisuuksista on puhuttu paljon. Biotalouden alueelliseen kehittämiseen tähtääviä hankkeita on ollut vireillä ympäri Suomen. Hankkeissa on yleensä päädytty siihen, että toiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa, joten suunniteltuja yritysinvestointeja ei ole pystytty toteuttamaan. Ministeriöillä on juuri käynnistynyt yhteishanke "Niukat resurssit viisaasti käyttöön", jossa etsitään ratkaisuja biotalouden edistämiseen mm. lainsäädännön ja toimintatapojen osalta. Lisätietoa hankkeesta saa täältä. 

Hallinnollisten esteiden lisäksi biotalousyritykset tarvitsevat taloudellista tukea investointien toteuttamiseen sekä mahdollisesti myös tuotantotukea, jonka avulla tasoitetaan nykyisten voimalaitosten alhaisen maksukyvyn ja biojalosteiden korkeamman hinnan eroa.