Edellinen kirjoitukseni Etelä-Karjalan kuntarakenneselvityksestä oli enemmänkin analyyttinen ja siinä ei annettu tunteille juurikaan sijaa. Nyt kuntajakoselvittäjät ovat antaneet 30.9. esityksensä Etelä-Karjalan uudeksi kuntarakenteeksi. Asia alkoi muodostumaan konkreettiseksi, joten pohdin tässä uudessa kirjoituksessani asiaa hieman toisenlaisesta näkökulmasta.
Kuntajakoselvittäjien mukaan yhden kunnan malli toisi maakuntaamme suurimmat hyödyt. Olen tästä heidän kanssaan samaa mieltä, kun asiaa tarkastellaan kuntien talouden ja toimintaedellytysten näkökulmasta. Mutta kuntajakoselvittäjät päätyivät esittämään lopullisena esityksenään kahden seutukunnan kokoisen kunnan perustamista Etelä-Karjalaan: Imatra, joka muodostuisi nykyisen Imatran kaupungin lisäksi Ruokolahden, Rautjärven ja Parikkalan kunnista sekä Lappeenranta, johon yhdistyisivät Lemi, Taipalsaari, Savitaipale ja Luumäki. Kuntajakoselvittäjien mukaan kahden kunnan malli on poliittisen ilmapiirin perusteella helpommin toteutettavissa vuoden 2017 alusta alkaen.
 |
| Identiteetin perusta syntyy lapsena, mutta tutkimusten mukaan identiteetin muuttaminen tietoisesti on aikuisena helpompaa. Lapsi muodostaa ison osan identiteetistään samaistumalla vanhempiinsa, joten vanhempien merkitys lapsen identiteetin kehittymisessä on merkittävä. |
Olisin siis imatralainen vuodesta 2017 eteenpäin. Minkälaisia tuntemuksia se minussa herättää?
Olen syntynyt Uukuniemellä, joka kuuluu nykyään Parikkalan kuntaan. Olen aina pohjimmiltani uukuniemeläinen. Se on olemassaoloni perusta. Olin neljävuotias perheeni muuttaessa naapurikuntaan Saarelle, joka myös kuuluu nykyään Parikkalaan. Saarelaisuus oli minulle usein enemmänkin taakka kuin ylpeyden aihe, joten muistin aina sanoa olevani kotoisin Uukuniemeltä. Silti saarelaisuudella on niin hyvässä kuin pahassa minulle suuri merkitys ja sekin on osa minuuttani.
Olen asunut Etelä-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Ruotsissa ja käväissyt tutustumassa myös Pohjois-Savolaiseen mentaliteettiin. Muualla asuessani olin aina eteläkarjalainen. Pohjois-Karjalassa asuessani karjalainen. Eteläkarjalaisuus ja laajemminkin karjalaisuus on siis osa identiteettiäni. Ruotsissa asuessani olin suomalainen. Hyvin nopeasti identiteettini laajeni eurooppalaiseksi, koska olin maahanmuuttaja muiden joukossa, vaikka maassaolosyyni poikkesivatkin hyvin paljon jugoslavialaisista tai bosnialaisista ystävistäni. Paluumuutto Parikkalaan vuonna 2011 teki minusta ensimmäistä kertaa parikkalalaisen. Se ei ole erityisen vahva osa identiteettiäni, mutta parikkalalaisuus on silti nykyään synonyymi uukuniemeläisyydelleni ja saarelaisuudelleni, joten olen parikkalalainen.
Imatralainen... Hmm, kuulumme kyllä Imatran seutukuntaan, mutta sillä ei identiteettini kannalta ole juurikaan merkitystä. Minua sen sijaan kuvaavat termit eteläkarjalaisuus ja karjalaisuus. Identiteettini kannalta yhden kunnan malli Etelä-Karjalaan olisi siis itse asiassa luontevampi. Tällöin minun ei tarvitsisi ajatella olevani imatralainen, jota en tunnista osaksi itseäni. Identiteetti tarkoittaa samaistumista ja valmiutta toimia yhteisön hyväksi. Identiteetillä on suuri merkitys myös kuntaliitoksissa. Löytyykö liittyvistä kunnista riittävästi samaistuvia henkilöitä, toteutuuko alueellinen demokratia, halutaanko lähteä mukaan sellaisen kunnan kehittämiseen ja toimintaan, johon ei pystytä tai haluta samaistua. Ehkä tämä on nähtävissä Parikkalassa parhaillaankin. Uukuniemeläisiä valtuutettuja on 27 valtuutetusta yksi. Lisäksi valtuustoon kuuluu ainakin yksi identiteetiltään uukuniemeläinen eli minä. Uukuniemeläisten ehdokkaiden määräkin edellisissä kunnallisvaaleissa oli pieni. Saarelaisten kannalta tilanne on hieman erilainen, koska Saaren kuntahan oli alunperin Parikkalasta itsenäiseksi lohkottu osa. Parikkalalaisuus on siis ollut osa saarelaisuutta alusta alkaen. Saaren liittäminen Parikkalaan ei aiheuttanut identiteettikriisiä, kuten Uukuniemen liittäminen Parikkalaan.
Pystyykö parikkalalainen omaksumaan imatralaisuuden osaksi identiteettiään?
Luulen, että valtaosa parikkalalaisista ei pysty ainakaan vuoteen 2017 mennessä. Uuden Imatran keskuskaupungin osalta alueellisen demokratian toteutuminen olisi hankalaa ilman maaseutualueiden samaistumista keskuskaupunkiin.
Loppukommentiksi lisään vielä, että kirjoituksessani pohdittiin asiaa nimenomaan kunnallisen päätöksenteon näkökulmasta. Mikäli asiaa tarkasteltaisiin valtakunnan poliittisella tasolla, ei asia olisi näin mustavalkoinen. Tällöin Imatran seudulla, Etelä-Karjalalla, Kaakkois-Suomella, Itä-Suomella ja Suomella kokonaisuutena on minulle identiteettistä merkitystä.
