Joutsenten metsästämisestä

Viime päivinä on lehdistössä kirjoitettu MTK:n kannanotoista laulujoutsenten määrään, niiden aiheuttamiin vahinkoihin maataloudessa sekä luonnonsuojelulain muuttamisesta siten, että laulujoutsenesta tulisi metsästyslaji. Viimeksi tänä aamuna luin asiasta alueellamme ilmestyvästä Itä-Savo lehdestä. 

Suomen lintuatlaksen mukaan laulujoutsenen pesimäkanta Suomessa on noin 5 000 - 7 000 paria (http://atlas3.lintuatlas.fi/tulokset/laji/laulujoutsen). BirdLife Suomen mukaan Suomessa arvellaan pesivän noin 10 000 paria (http://www.birdlife.fi/suojelu/lajit/laulujoutsen.shtml). Laulujoutsenten määrä on ollut tasaisessa kasvussa ja kanta on levittäytynyt pohjoisesta kohti etelää. Pesiviä laulujoutsenia Suomessa on kaikkiaan noin 20 000 yksilöä. Pesivien lintujen lisäksi Suomessa tavataan myös pesimättömiä joutsenia, jotka pysähtyvät muuttomatkoilla lepäilemään ja ruokailemaan alueella. Suomessa voitaisiin arvioida tavattavan kaikkiaan noin 50 000 suomalaista laulujoutsenta vuodessa ja lisäksi pienempiä määriä Venäjän kantaa. 

Metsästäjäliittoon kuuluu yli 155 000 jäsentä (http://www.metsastajaliitto.fi/). Mikäli laulujoutsenen rauhoitus purettaisiin, olisi hyvin todennäköistä, että jokaisen linnustamisesta kiinnostuneen metsästäjän tulisi saada kaataa yksi laulujoutsen. Vuonna 2012 vesilintujahdissa kävi 93 700 metsästäjää (http://riista.fi/vesilinnut-menestyvat-kunnostetuilla-kosteikoilla/). Suomen laulujoutsenkanta ja Suomessa lepäilevät laulujoutsenet saataisiin siis kertaheitolla häviämään. Mikäli laulujoutsenesta tulisi riistalaji, tulisi sen metsätyksen olla samalla lailla luvilla säännösteltyä kuin hirvien. Tämänkaltainen lupakäytäntö ei mielestäni kuitenkaan millään linnulla tule kyseeseen, koska kynnys salametsätykseen olisi erittäin matala verrattuna esimerkiksi hirveen. 

Laulujoutsen on luonnonsuojelulain lisäksi rauhoitettu EU:n lintudirektiivin perusteella ja se on luokiteltu Suomen erityisvastuulajiksi (EVA) (http://www.ymparisto.fi/download/noname/%7BD3AFA921-1A04-4A3C-8703-02A23589815B%7D/56873). Laulujoutsen on Suomen erityisvastuulaji, koska sen kannasta merkittävä osa pesii Suomessa. Myös viime aikoina keskustelua aiheuttanut valkoposkihanhi on lintudirektiivillä suojeltu. Onneksi emme ole tässä asiassa kansallisen päätöksenteon varassa, vaan laulujoutsenen ja valkoposkihanhen takana on Euroopan Unionin tahtotila. Ilman EY-tuomioistuinta ei kumpaakaan lajia tulla riistalajiksi määrittelemään. 

Täytyy ihmetellä, että miten maatalous pärjää Hollanissa, jossa 2 miljoonaa hanhea talvehtivat viettäen siellä nelisen kuukautta, kun meillä Suomessa ollaan muutamasta viikosta hätää ja nälkää kärsimässä. Menestyvä ja kannattava maatalous on kaikkien edun mukaista, mutta taas tuntuu siltä, että suomalainen viljelijä on kaukana luonnosta ja luonnonmukaisuudesta metsästysvaatimuksineen. Tätä asiaa saa ihmetellä monessa muussakin asiassa. Esimerkiksi siinä, että viranomaisen pitäisi olla poikkeuslupa-automaatti, kun puhutaan vaikka lietelannan levittämisestä 1-luokan pohjavesialueelle. Mikään viranomaistaho ei saa olla poikkeuslupa-automaatti, vaan poikkeuslupia tulee aina myöntää vain raskauttavin perustein ja tapauskohtaisesti. Tämä pätee myös rauhoittamattomien lintulajien pesimäaikaiseen tappamiseen myönnettäviin poikkeuslupiin. 

Luonnonvaraisten loukkaantuneiden eläinten hoitamisesta

Olen ollut aktiivinen lintuharrastaja reilut kymmenen vuotta. Minulla on ollut lintujen rengastuslupa vuodesta 2004 alkaen ja olen toiminut aktiivisesti Etelä-Karjalan lintutieteellisessä yhdistyksessä. Tätä kautta päädyin mukaan myös luonnonvaraisten loukkaantuneiden lintujen hoitoon, koska sain ja saan edelleenkin usein yhteydenottoja ihmisiltä, joiden pihapiirissä on havaittu loukkaantunut lintu. Ihminen on tällaisessa tilanteessa ymmärrettävästi neuvoton. Loukkaantuneelle eläimelle halutaan hankkia apua, mutta kun yritetään etsiä tietoa siitä, mihin yhteyttä tulisi ottaa, ei sitä juurikaan tahdo löytyä.

Lintutieteelliset yhdistykset ja eläinsuojeluyhdistykset ovat siitä hyviä yhteydenottopaikkoja, että niissä usein asiaa selvitetään edelleen. Vapaaehtoisten lisäksi poliisi ja pelastuslaitos ovat myös usein auttaneet ja kiinniottaneet loukkaantuneita lintuja. Kiinniottamisen lisäksi eläin tulisi saada asianmukaiseen hoitoon. Ainakin Parikkalassa ja Imatralla eläinlääkärit ovat mielellään tutkineet ja lääkinneet maksutta myös luonnonvaraisia eläimiä. Loukkaantuneen eläimen hoitoon toimittaminen tästä eteenpäin voi muuttua haasteelliseksi, koska esimerkiksi Parikkalan näkökulmasta lähimmät lintuhoitolat sijaitsevat Heinolassa ja Pyhtäällä. Muiden eläinten osalta Korkeasaaressa. Näiden paikkojen lisäksi on olemassa vapaaehtoisia, jotka huolehtivat loukkaantuneista eläimistä, mutta yhteystietojen löytäminen voi olla vaikeaa, jos ei tiedä mitä etsii. 

Meillä on ollut hoidettavana kymmeniä lintuja sekä oravan- ja siilinpoikasia. Pidän todella vapaaehtoisesta hoitotyöstä, mutta toivoisin, että luonnonvaraisten eläinten hoitoon ohjattaisiin enemmän resursseja, joiden avulla pystyttäisiin perustamaan kattava hoitoverkosto, jolloin loukkaantuneen eläimen hoitoon toimittaminen olisi helppoa ja jokainen loukkaantuneen eläimen löytävä tietäisi, kuinka tilanteessa toimitaan.

Tässä kollaasi lähiaikojen hoidokeistamme: Sinisorsa, tuulihaukka, nuolihaukka, lapinpöllö ja siilinpoikanen, joka sisaruksensa kanssa jäi orvoksi emonsa jäätyä auton alle. 

Karjalan Pyhäjärvestä

Karjalan Pyhäjärveä Kesälahden Sarvisalonsaaresta kuvattuna. Kuva: Anniina Kontiokorpi

Karjalan Pyhäjärvi ry, jonka puheenjohtajana toimin, on minusta huolimatta poliittisesti sitoutumaton järjestö. Menen tänään maanviljelijöiden vesiensuojeluiltaan puhumaan Karjalan Pyhäjärvestä. Aihe kuitenkin koskettaa läheisesti minua myös poliittisena henkilönä, joten julkaisen puheenvuoroni täällä blogissa. 

Karjalan Pyhäjärvi on tunnettu karuudestaan ja niukkaravinteisuudestaan. Näkösyvyydet olivat vielä 1950 ja -60 luvuilla kymmenen metrin tuntumassa. Suo-ojitusten, kalankasvatuksen ja muun valuma-alueelta tulevan kuormituksen seurauksena järven tilassa on tapahtunut selkeä muutos. Näkösyvyydet ovat enää noin 5-6 metrin tuntumassa, sinilevähavainnot ovat jokavuotisia ja karun järven rannat ovat alkaneet rehevöityä.

Juutinsuon turvetuotannon innokkaimmat vastustajat kokoontuivat 1990-luvun alussa ja perustivat Karjalan Pyhäjärvi ry:n. Yhdistyksessä on nykyään noin 250 jäsentä. Yhdistyksen tavoitteeksi asetettiin järven alkuperäisen luonnontilan palauttaminen.

Vuonna 1997 yhdistys aloitti näkösyvyysmittaukset ympäristökeskuksen kanssa yhteisenä hankkeena. Näkösyvyysmittauksia tehdään edelleen säännöllisesti vapaaehtoisten ja rajavartiolaitoksen toimesta. Yhdistys hoitaa myös leväseurantaa Sorvanniemessä.  Olemme toteuttaneet erilaisia hankkeita Pyhäjärven alueella mm. hoitokalastukseen liittyen. Hoitokalastus-hankkeessa hankittua nuottaa käytetään edelleen aktiivisesti ja tällä hetkellä nuotta sijaitsee Närsäkkälän osakaskunnan alueella.

Pyhäjärven vesistön heikoin lenkki on vuosikymmenet ollut Ätäskö-järvi, jonka tila heikkeni erityisesti laajojen suo-ojitusten seurauksena. Ätäskön rannat ovat myös tehokkaimmin olleet maanviljelyksessä ja pellot on laajoilla alueilla ulottunut vesirajaan asti. Pyhäjärven karuilla rannoilla ei sen sijaan ole kovin paljon viljelyksessä olevia peltoalueita. Karjalan Pyhäjärvi ry päätti joulukuussa 1999 kutsua maakunnan päättäjät Ätäskö-seminaariin. Kokouksessa perustettiin Ätäskö-työryhmä, jonka toimesta laadittiin järven hoitosuunnitelma.

Vuosina 2002-2003 Pohjois-Karjalan Metsäkeskuksen laatiman suunnitelman mukaan Ätäskön valuma-alueelle rakennettiin 22 pintavalutuskenttää, kunnostettiin 28 puroa, rakennettiin neljä uutta ja kunnostettiin seitsemän vanhaa laskeutusallasta, rakennettiin 51 pohjapatoa ja 20 lietekuoppaa sekä asennettiin kolme vedenkorkeuden säätökynnystä laskeutusaltaisiin. Lisäksi Metsäkeskus ennallisti neljä ojitettua suota, joiden pinta-ala oli yhteensä liki 50 hehtaaria.

Ätäskön tilaan vaikuttaa myös umpeenkasvava Juurikkajärvi, josta ravinteita virtaa Juurikan kanavan kautta. Ätäskössä veden viipymä on vain noin vuoden, joten Juurikkajärvestä peräisin olevat ravinteet tavoittavat hyvin nopeasti myös Pyhäjärven. Osana Lumo-hanketta suunniteltiin kosteikko Nivanlahteen, Juurikan kanavan ja Ätäskön väliin, pysäyttämään kiintoainetta ja ravinteita. Kosteikko rakennettiin kevättalvella 2014 Karjalan Pyhäjärvi ry:n ja Ely-keskuksen yhteishankkeena. Yhdistyksemme maksoi hankkeen omarahoitusosuuden 50 %. Kosteikon rakentamisella saatiin Ätäskön valuma-alueen kunnostus päätökseen.

Juurikkajärvellä vesiensuojelullisia toimenpiteitä tulisi edelleen toteuttaa, mutta ainakaan toistaiseksi yhdistyksellämme ei ole resursseja toimimiseen Juurikkajärvellä. Kannustammekin viljelijöitä huomioimaan erityisympäristötuen tarjoaman mahdollisuuden kosteikon rakentamiseen hallinnoimalleen maa-alueelle. Tukea voi saada jopa 100 %. Kosteikot pysäyttävät veteen liuennutta kiintoainetta ja sitovat pellolta huuhtoutuneita ravinteita. Kosteikot elävöittävät myös maisemaa ja tarjoavat vesilinnuille uusia pesimäpaikkoja. Kosteikot voivat olla myös luonnonmonimuotoisuuden edistämiseen oivallisia alueita. Nivanlahden kosteikko on jo nyt todettu erittäin hyvin toimivaksi: Kosteikolta poistuva vesi ei ole kiintoaineksen värjäämää ja kosteikon rakenteet toimivat suunnitelman mukaisesti. Kosteikolle jätettiin myös puustoa lisäämään alueen monimuotoisuutta ja maisemallista arvoa. Kosteikot vaativat suhteellisen vähän ylläpito- ja kunnostustöitä: Laskeutusaltaiden tyhjennykset noin kymmenen vuoden välein.

Karjalan Pyhäjärven tila kohentui merkittävästi 2000-luvun alkupuolella. Pyhäjärvi on edelleen kirkasvetinen ja niukkaravinteinen vesistö, mutta ilman aktiivisia hoitotoimenpiteitä tilanne voisi olla jo hyvin erilainen. Pyhäjärven ja Saimaan alueen toimijat ovat ymmärtäneet kirkkaiden vesiemme arvon ja kutsummekin kaikki mukaan jokamiehen ja -naisen vesiensuojelutyöhön.  

Olen 32-vuotias parikkalalainen vihreä kunnanvaltuutettu ja teknisen lautakunnan jäsen. Lisäksi minut valittiin Tekniikan akateemisten valtuustoon varavaltuutetuksi vihreiden listalta. Olen ehdolla eduskuntavaaleissa 2015. Näillä sivuilla voit seurata kampanjaani. 

Kaakkois-Suomen vihreiden yleiskokouksessa Jämsässä 7.6.2014 ehdolle nimettiin 8 ehdokasta: Annika Aalto-Partanen Kotkasta, Katja Andrejev Haminasta, Mervi Haakana Kotkasta, Hanna Holopainen Lappeenrannasta, Anniina Kontiokorpi Parikkalasta, Veli Liikanen Mikkelistä, Rurik Rantalainen Kouvolasta ja Kaisa Spies Kouvolasta.

Näiden sivujen lisäksi kampanjaani voi seurata myös facebook-sivuillani.