sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kansallispuistot - Ympäristömme rikkaus

Suomessa on 38 kansallispuistoa, jotka sijaitsevat ympäri maata. Kun asiaa tarkastelee Etelä-Karjalan näkökulmasta, on selvää, että meillä on Etelä-Karjalassa kansallispuiston mentävä aukko. Naapurimaakunnissamme useat upeat luontokohteet ovat saaneet kansallispuiston statuksen. Etelä-Karjalassa kansallispuistoiksi soveltuvat luonnontilaiset tai luonnontilaisen kaltaiset kohteet alkavat olla vähissä, joten kansallispuiston perustamisella maakuntaamme alkaa olla kiire. 


Kävimme syyskuun ensimmäisenä viikonloppuna perheen kanssa vaeltamassa Patvinsuon kansallispuistossa Lieksan ja Ilomantsin rajalla. Edellisestä Patvinsuon käynnistä oli jo yli kymmenen vuotta. Paikka tarjoaa edelleen yhtä upeita luontokokemuksia. 


Luonnonrauha ja hiljaisuus jopa hieman yllättivät. Kotipaikkakuntaamme Parikkalaa halkovat valtatiet aiheuttavat yllättävän suuren melusaasteen ympäristöömme. Parikkalan parhaalla luontokohteella Siikalahdellakin liikenteen meteli ajoittain häiritsee. Puhumattakaan asuinpaikastamme Särkisalmesta, jossa liikenteen melu on varmasti kovempi kuin pääkaupungissamme ruuhka-aikaan. 





Yöpyessämme Suomujärven rannalla, kuuntelin hiljaisuutta. Sitä oikein odotti, että milloin kuuluu jotakin. Kyllä kuutamoyöstä kuuluikin: Suomujärvellä kaihoisasti huudellut kuikka ja teltan lähellä piippaillut varpuspöllö sekä pari kertaa toisen koiramme kumea haukku. Muuten äänimaailmaa kuvailee sana hiljaisuus: Ei liikenteen meteliä, ei lentokoneita. Hiljaisuudella on merkittävä vaikutus ihmisen hyvinvoinnille ja sitä tulisi osata arvostaa.






Vaelluksemme päättyessä sunnuntaina, ajelimme vielä kansallispuiston rajoilla kulkevia hiekkateitä. Vastaamme tuli auto. Yritin väistää autoa mahdollisimman reunaan ja ihmettelin, kun vastaantulija ei väistä. Auton ikkunasta ilmestyi kyltti, jossa luki "Stop - Seis". Hämmästyin. Auto ajoi viereemme ja avasin ikkunan. Toisesta autosta paljastui erittäin miellyttävä yllätys: Erätarkastaja. En ollut koskaan aikaisemmin tavannut erätarkastajaa. Erätarkastajien työ on tärkeää. Kansallispuistojen lähistöllä voi liikkua ihmisiä myös toisenlaiset ajatukset mielessään. Etenkin Pohjois-Karjalan perukoilla, jossa salametsästyksellä on vahvat perinteet. Toisaalta mietitytti erätarkastajien työnkuva. Heillä on poliisin valtuudet, mutta työskentelevät yksin ilman työparin tarjoamaa tukea. Todellinen työtilanne esimerkiksi salametsästäjän kanssa voisi olla uhkaava. Joka tapauksessa erätarkastajat ovat tärkeä lisä viranomaisketjuumme. On tärkeää jakaa resursseja myös maastoon.

Mutta itse aiheeseen palatakseni: Mitkä olisivat sinusta Etelä-Karjalan kohteet, jotka voisivat ansaita kansallispuiston statuksen? Kansallispuisto ei ole maakunnalle pelkkä itseisarvo. Kansallispuistot säilyttävät alkuperäistä luontoamme, tarjoavat oivallisen paikan ekologiseen lähi- ja luontomatkailuun ja ennen kaikkea tarjoavat paikan rauhoittumiseen ja hiljentymiseen, jolle yhä hektisemmäksi muuttuvassa maailmassa on aina enemmän tilausta. 

tiistai 9. syyskuuta 2014

Mielipidekirjoitukseni Itä-Savossa 8.9.2014

Rehevä järviallas tarjoaa elinympäristön useille lintulajeille

Itä-Savossa 29.8.2014 julkaistiin mielipidekirjoitus Parikkalan Suur-Rautjärven laskusta. Suur-Rautjärven toisen laskun historia kertoo työteliäästä urakasta, joka vei kaikkiaan 11 vuotta. Peltomaata toisella laskulla saatiin lisää noin 660 hehtaaria, joka on nykyisen Parikkalan alueen viljelysalasta seitsemisen prosenttia. Suur-Rautjärvi jakautui kahteen osaan, joita erottaa toisistaan kapea Raikkalansalmi. Kieltämättä vesistöjen laskusta on varmasti ollut haittaa silloiselle ympäristölle, mutta vuosikymmenten kuluessa Suur-Rautjärven pohjoispuolesta on muodostunut luonnon monimuotoisuuden kannalta aarreaitta.

Rehevä järviallas tulvivine rantametsineen on yksi Etelä-Karjalan merkittävimmistä lintualueista. Tietyt alueella pesivät lintulajit ovat niin kutsuttuja sateenvarjolajeja, jotka kertovat elinympäristön laadusta ja lajien runsaudesta. Rantojen pajukko ja leppälehto on merkittävä elinympäristö myös muille lajiryhmille, kuten kovakuoriaisille. Pesimälajien lisäksi alue on muuttolintujen suosiossa: Järvialtaalle kerääntyy keväisin runsaasti sorsalintuja ja syksyisin muun muassa satoja laulujoutsenia. Lisäksi viereiset pellot keräävät kymmeniätuhansia hanhia lepäilemään ja ruokailemaan muuttomatkoillaan.

Nykytietämyksen valossa vastaavanlaiset järvien laskut jäisivät tekemättä, mutta onneksi voimme todeta, että järvien laskun avulla on myös luotu uudenlaista monimuotoisuutta luonnollemme.

Anniina Kontiokorpi
Lintu- ja luontoharrastaja
Eduskuntavaaliehdokas (vihr.)