Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!

Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille blogin lukijoille. 

Olen huono pyytämään palveluksia ja lahjoja, 

mutta mikäli haluaisit muistaa minua pienellä joululahjalla, olisin siitä erittäin kiitollinen. 

Uskottavan vaalikampanjan toteuttaminen vaatii rahallista panostusta ja aikaa. Mikäli sinulla on tarjota minulle jompaa kumpaa, otan sen ilolla ja kiitollisuudella vastaan. 
Vaalikampanjaani voit tukea lahjoituslinkin kautta osoitteessa:
https://lahjoita.vihreat.fi/lahjoita/henkilolle/anniina-kontiokorpi. 

Mikäli haluat tulla mukaan kampanjaryhmään, voit ottaa yhteyttä minuun.

Kokemuksiani sianlihan tuotannosta

Sianlihan ja myös muiden eläinperäisten tuotteiden eettisyys nousee esille säännöllisesti Suomessa. 13.12.2014 julkaistiin kuvaaja Perttu Saksan näkemys sian elonkehästä. Kuvasarjan löydät täältä. Työskentelin vajaan vuoden porsitussikalassa vuonna 2007. Olin päättänyt AMK-opintoni. Hain aktiivisesti työpaikkoja, jotka liittyivät ympäristöteknologian alaan. Menestystä ei tullut, joten päätin, että otan vastaan myös muuta kuin omaan alaan liittyvää työtä. Näin avoimen työpaikan sikalan porsitusosastolla. Työpaikka kiinnosti, koska olen eläinrakas ja olin tottunut hoitamaan lampaita ja hevosia. Kyselin agrologikoulutuksen saaneelta ystävältäni porsaiden salvamisesta. Se oli ainoa asia, joka minua epäilytti kyvyssäni hoitaa tätä työtä. 

Päätin kuitenkin, että yritän. Soitin ja sovimme, että tulen pariksi päiväksi kokeilemaan työtä noin 900 emakon sikalaan. Olin yllättynyt huomatessani, että liikkeeni ja ääneni saivat emakot reagoimaan, koska olin heille vieras ihminen. Muut hoitajat olivat heille tuttuja ja turvallisia. Ensimmäisinä päivinä käytiin läpi tulevia työtehtäviä, joita olivat eläinten ruokkimisen ja siisteydestä huolehtimisen lisäksi porsitusten käynnistäminen, porsitusten valvonta ja niissä avustaminen, porsaiden ja emakoiden lääkitseminen tarvittaessa, porsaiden salvaminen, tatuoiminen ja hampaiden katkaisu. Emmin, mutta otin työpaikan vastaan. 

Salvaminen ja hampaiden katkaisu tuntui alkuun pahalta, mutta tekniikan oppi hyvin nopeasti ja toimenpiteiden suorittamiseen turtui. Ne olivat työtehtäviä siinä missä muutkin. Emakot tuntuivat minusta aluksi arvaamattomilta. Erityisesti emakoiden lääkitseminen oli ensimmäiset viikot vaikeaa. Antibioottipistos tuli antaa korvan taakse, jolloin usein sai korvasta käsille tai pään heilautuksen ja käden puristuksiin häkin väliin. Ajan kuluessa, kun tulin emakoille tutuksi, meillä oli erittäin hyvä suhde. Toki emakoissakin oli helpommin stressaantuvia yksilöitä, jotka eivät olleet eloonsa niin tyytyväisiä. Porsitusosastolla asuvat karjut tulivat tutummiksi, koska emakkojen kierto sikalassa oli nopea. Vuodessa emakko kävi kaksi-kolme kertaa porsitusosastolla, mutta karjut olivat siellä aina. Karjuilla oli välillä tapana keksiä pieniä käytännönpiloja. Yhdellä karjuista oli tapana röhnöttää karsinan reunalla. Minun työskennellessä karsinan edessä, oli karju hypännyt reunalle huomaamattani. Mitään varoittamatta päätti karju tökätä kärsällä selkääni. Tämä aiheutti pienen ilmalennon eteenpäin. Iloisesti hymyili vitsiniekka, kun kurkkasin selkäni taakse. Sama karju osasi avata osaston oven, jos sitä ei ollut laitettu salpaan. Välillä käytävällä kävellessä lensi ovi auki juuri kohdalle sattuessa. 

Porsaat olivat emakoiden kanssa porsitusosastolla neljä viikkoa. Tämän jälkeen porsaat vieroitettiin. Työskentelyaikanani avustin maailmaan reilut 15 000 porsasta. Porsaisiin ei juurikaan kerennyt suhdetta syntyä, mutta toiset porsaat olivat muita mieleenpainuvampia. Esimerkiksi tämän kirjoituksen kuvassa oleva porsas, joka oli väritykseltään erikoinen. Ko. kuva on julkaistu Itä-Savo lehdessä 3.10.2007. 

Sain sikalassa hengitystieoireita rehupölystä. Päätin hakea opiskelemaan Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon DI:ksi. Minut valittiin ja päätin työsuhteeni sikalaan. 10 kuukauden työskentely sikalassa oli kaiken kaikkiaan todella herättävä, mielenkiintoinen ja avartava. En missään nimessä väheksy eläintuotannon ongelmia ja tiedän kokemuksesta, että sikojen elinoloissa on kehitettävää, mutta ymmärrän myös sikaloissa työskenteleviä hoitajia. Hoitaja ei voi esimerkiksi sille mitään, että hänen työaikansa ulkopuolella emakko makaa pahnueesta kolme porsasta. Muistan kyllä miten kamalalta tuntui aamulla astua osastolle ja nähdä emakoiden makaamat porsaat karsinassa. 

Arvostetaan eläinten kanssa työskentelevien työtä ja yritetään kehittää yleisiä toimintatapoja eläintuotannossa. Työtavat ovat itse asiassa kehittyneet kuluneessa seitsemässä vuodessa paljon. Työskennellessäni sikalassa porsaiden hampaat katkaistiin pihdeillä ja porsaat salvettiin ilman puudutusta tai kivunlievitystä. Emakoille ei myöskään tuolloin tarjottu virikkeitä tai pehmikkeitä. Työ eläinten elinolojen parantamiseksi on tuottanut jo tulosta. Sitä tulee edelleen jatkaa, mutta iloitaan ja annetaan arvostusta myös saavutetuista tuloksista. 

Kotimaisissa sikaloissa porsaille ei syötetä antibioottia rehun mukana, vaan porsaat lääkitään ainoastaan tarpeen mukaisesti yksilöllisesti. Samoin emakot lääkitään tapauskohtaisesti. Tanskassa sikoja lääkitään erittäin runsaasti ja siellä MRSA:ta tavataan paljon. Myös suomalaisissa lihasikaloissa esiintyy MRSA:ta, mutta esiintyvyys ei ole verrattavissa Tanskaan, jossa MOT-ohjelman mukaan MRSA:ta kantaa 88 % sioista. Lisätietoja Suomen MRSA-tilanteesta löytyy täältä. 

Näin joulun alla voisikin todeta: Suosi kotimaista kinkkua, jos kinkkua joulupöydässäsi tarjoillaan.  

Parikkalan joulumyyjäisissä vaalikampanjabudjettia keräämässä

Tänään 14.12.2014 järjestettiin joulumyyjäiset Parikkalan Harjulinnassa. Olin valmistanut myytäväksi piparilyhtyjä, karkkeja, sytykeruusuja, kirjakuusia ja talipötköjä linnuille, Lisäksi tukiryhmäni oli valmistanut minulle piimä- ja banaanikakkuja sekä lanttu- ja porkkanalaatikoita. Talipötköt osoittautuivat hittituotteeksi. 

Esimerkiksi sytykeruusuja ja kirjakuusia voit halutessasi ostaa minulta edelleen ja tukea kampanjaani. Talipötköjäkin valmistuu tilauksesta lisää, koska niitä syötetään myös oman pihan linnuille. Tänä talvena ruokinnalla onkin riittänyt vilskettä. Harvinaisempia vieraita ovat olleet muun muassa valkoselkätikka, harmaapäätikka, mustapääkerttu ja nokkavarpunen. Aamulenkillä kuului räkättirastaiden ääniä pimeältä taivaalta. Olivatko lumisateiden myötä suunnanneet kohti etelää?

Puheenvuoroni kuntarakenneselvityksestä kunnanvaltuustossa 11.12.2014

Elinvoimaisen ja toimivan kunnan perusedellytys on vahva talous. Kunnan vakaa talous turvaa kunnan tuottamien peruspalveluiden saatavuuden. Parikkalan taloudellinen tilanne on ainakin toistaiseksi kohtalaisen hyvä. Parikkalassa on velkaa suhteessa asukasmäärän keskiarvoon verrattuna vähän. Tulevien vuosien investointipaineet kasvattanevat velkamäärää, mutta syrjäisyyslisän ansioista tämäkään kehitys ei vielä venettä kaada. Parikkalan heikkous taloudellisesta näkökulmasta on huoltosuhteen vinouma sekä veroprosentin alhainen tuotto. Ennusteen mukaan työikäisten määrä alueella entisestään vähenee ja vanhusväestön osuus kasvaa. Kuntarakenneselvityksen perusteella verojen korotuspaine on lähivuosina merkittävästi kasvamassa. Parikkalan osalta uhkana nähdään myös valtionosuuksien suhteellisesti suuri osuus. Tällä hetkellä uudistukset valtionosuuksissa eivät merkittävästi vaikuttaneet Parikkalaan, mutta mitä tapahtuu seuraavan uudistuksen yhteydessä?

Kuntaliitosten yhteydessä pelätään palvelujen menetystä ja niiden karkaamista yhä kauemmas. Pelko ei ole turha. Onhan meillä siitä jo Parikkalassa kokemusta. Mikäli Imatran seudun kunnat yhdistyisivät, heikentyisi päätösten teko ja vaikutusmahdollisuudet meille tärkeimpien peruspalveluiden osalta. Toisaalta sote-uudistuksen myötä tämä osittain jo tapahtuu. Parikkalalle tärkeässä asemassa oleva oma lukio olisi hyvin todennäköisesti lakkautusuhan alla.

Onko meillä mahdollisuutta karsia kustannuksia jatkossa tekemällä laajemmin yhteistyötä alueen muiden toimijoiden kanssa? Kuntarakenneselvityksen perusteella Etelä-Karjalassa tehdään jo paljon yhdessä. Olemmeko valmiita yhä tiiviimpään yhteistyöhön?

Itsenäisen Parikkalan edellytykset ovat:

•           Kulujen pysyminen korkeintaan nykyisellä tasolla
•           Veroprosentin tuoton positiivinen kehitys ja huoltosuhteen normalisoituminen

Veroprosentin tuoton kasvun mahdollistaisi uudet työssä käyvät kuntalaiset tai uudet työpaikat kunnan alueella. Parikkala-Syväoro rajanylityspaikan kansainvälistäminen sekä nykyisten työpaikkojen säilyminen ja uuden yritystoiminnan syntyminen Parikkalaan ovat olleet tässä kehitystyössä avainasemassa. Valitettavasti rajanylityspaikkaan liittyvän selvityksen tulokset eivät ole vielä käytettävissämme tätä päätöstä tehtäessä. Parikkala on alue, joka ei ole minkään kasvukeskuksen imussa. Lappeenrannan kehitys ei säteile meille saakka. Parikkalan elinvoimaisuuden turvaamiseksi kuntamme kehittämisen tulee olla paikallista sekä paikallisista tarpeista ja mahdollisuuksista lähtöisin. Vain siten hyödyt kohdistuvat Parikkalaan.

Kuntarakenneselvittäjien ehdotuksen mukaisen Imatran seudun kaupungin kehitysennuste ei ole merkittävästi parempi kuin Parikkalankaan. Huoltosuhde tulee heikkenemään koko Imatran seutukunnan alueella. Vanhusten hoitokustannukset tulevat alueella entisestään kasvamaan. Myös veroprosentin korotuspaineet ovat merkittäviä kaikissa seutukunnan kunnissa. Työllisyyskehitys Imatran seudulla on ollut heikkoa koko 2000-luvun ajan, vaikka samaan aikaan Lappeenrannan seudulla kehitys on ollut positiivista. Lisäksi Imatran seudun työttömyysaste on keskimääräistä korkeampi. Väestökehityksen ja työikäisten trendit ovat Imatran seudun kunnissa laskevia. Saadaanko Imatran seutukunnan kunnista riittävän elinvoimainen toimija? Kaikkien kuntien osalta ennusmerkit ovat yhtä heikkoja.

Vihreän valtuustoryhmän mielestä Imatran seutukunnan kuntien liitosesityksen tuomat hyödyt eivät ole niin merkittäviä, että Parikkalan kunnan tulisi tässä vaiheessa sitoutua yhdistymiseen. Parikkalan kunnalla on vielä toistaiseksi edellytykset jatkaa itsenäisenä kuntana. Yhteistyötä ja maakunnan rakenteen tiivistämistä muilla tavoin tulee kuitenkin entisestään tehostaa. Mikäli kunnan taloudessa ja toimintaedellytyksissä tapahtuisi dramaattisia muutoksia, tulee meillä olla valmius tehdä päätöksiä kuntaliitoksista nopeallakin aikataululla. Mikäli liitoksia lähivuosina tarvitaan, olisi ne kuitenkin parempi tehdä vielä silloin, kun meillä on olemassa neuvotteluasema palveluiden säilyttämiseksi Parikkalassa. Mikäli kuntajakoselvittäjien sanoin ”kaadumme kaupunkien syliin”, ei meillä ole sanan valtaa siitä, millä ehdoilla kuntaliitos toteutetaan. Yksin emme selviä, vaikka itsenäisenä kuntana jatkaisimme. Toivon, että olemme valmiita avoimeen, rakentavaan ja tehokkaaseen yhteistyöhön, jolla parannetaan Parikkalan ja koko maakunnan asemaa. 

Puheenvuoroni talousarviosta kunnanvaltuustossa 11.12.2014

Vihreä valtuustoryhmä haluaa kiittää viranhaltijoita ja luottamushenkilöitä hyvästä talousarviovalmistelusta. Talousarvio on selkeä kokonaisuus ja kuvaa hyvin kunnan työntäyteistä ja myös haasteellista tulevaisuutta. Monia talousarvioon liittyviä asioita nostettiin esille jo kuntarakenneselvityksen puheenvuoroissa, joten niitä ei ole tarpeen lähteä toistamaan tässä kohtaa.

Edellisessä kunnanvaltuustossa jätimme valtuutettu Minna Kokkosen kanssa aloitteen kotihoidon kuntalisään liittyen. Pyysimme selvitystä asiaan ennen talousarvion vahvistamista. Valtuutetuille toimitettiin uudet laskelmat asiasta sähköpostilla jo seuraavalla viikolla. Vaikka valtuustoaloitteen käsittelyaikaa onkin vielä jäljellä, olisi tuntunut asianmukaiselta tuoda se valtuuston käsittelyyn tässä vaiheessa, kun aloitetta koskevasta asiasta tehdään päätös.

Kotihoidon kuntalisä on ollut esillä talousarvioiden vahvistamisien yhteydessä useissa kunnissa. Lähialueemme kunnista ainakin parissa kuntalisä on lopetettu kokonaan ja muissa se on säilynyt ennallaan. Vaikka Parikkalassa tukea alennettaisiinkin, olisi se silti kohtuullisella tasolla verrattuna maan keskiarvoon. Miksi meidän ei kuitenkaan tulisi aina tarkastella omaa toimintaamme suhteessa naapurikuntiin tai maan keskiarvoihin? Koska Parikkalan asema on, moniin muihin kuntiin verrattuna hyvin erilainen.

Työssäkäyntialueemme on hyvin laaja ulottuen Etelä-Savoon, Pohjois-Karjalaan ja Imatran seudulle. Uukuniemellä ei ole tarjolla lainkaan päivähoitopaikkoja. Saarella päivähoitoa tarjotaan ryhmiksessä. Ainoat vuorohoitopaikat sijaitsevat Parikkalan keskustaajamassa. Työssäkäynti suhteessa asuinpaikan ja hoitopaikan sijainteihin voivat aiheuttaa logistisen ja ajankäytöllisen ongelman perheissä. Esimerkiksi, jos asuinpaikka sijaitsee Uukuniemellä, lasten hoitopaikka Parikkalan keskustassa ja työpaikka vaikkapa Kiteellä.

Uusien laskelmien mukaan kotihoidon kuntalisän leikkaamisella saavutetaan 26 000 euron säästö vuonna 2015. Talousarviossa on esitetty, että kotihoidossa ja päivähoidossa olevan lapsen päivittäinen hoitokustannus on 75,90 €/päivä. Karkeasti arvioiden voidaan todeta, että kotihoidossa olevan kuntalisää saavan lapsen osuus tuosta on noin 20 €/päivä ja päivähoidossa olevan 50 €/päivä. Tästä voidaan nähdä, että päivähoitomaksut eivät kata päivähoidossa olevan lapsen kustannuksista kuin noin neljäsosan. Mikäli päivähoitopaikat ovat muutenkin täysipainoisesti käytössä, vaikuttaa siltä, että lasten kotihoito on itse asiassa kunnan resursseja ja kustannuksia säästävää toimintaa kuntalisästä ja sen suuruudesta huolimatta. Kun vuoden 2015 talousarvion tulos osoittaa 500 000 euroa alijäämää, tuntuu kotihoidon kuntalisän leikkaaminen perusteettomalta. Olisi eri asia, jos vuoden 2015 tulos tällä leikkauksella saataisiin positiiviseksi.

En kuitenkaan vaadi asiaa äänestettäväksi. Tuleville vuosille ohjenuoraksi kannattaisi kuitenkin ottaa se, että kotihoidon kuntalisän määrä sidotaan tiettyyn tasoon koko valtuustokaudeksi. Tämä auttaa perheitä tulevaisuuden suunnittelussa ja antaa varmuutta kuntalisän jatkuvuudesta.