Kokemuksiani sianlihan tuotannosta

Sianlihan ja myös muiden eläinperäisten tuotteiden eettisyys nousee esille säännöllisesti Suomessa. 13.12.2014 julkaistiin kuvaaja Perttu Saksan näkemys sian elonkehästä. Kuvasarjan löydät täältä. Työskentelin vajaan vuoden porsitussikalassa vuonna 2007. Olin päättänyt AMK-opintoni. Hain aktiivisesti työpaikkoja, jotka liittyivät ympäristöteknologian alaan. Menestystä ei tullut, joten päätin, että otan vastaan myös muuta kuin omaan alaan liittyvää työtä. Näin avoimen työpaikan sikalan porsitusosastolla. Työpaikka kiinnosti, koska olen eläinrakas ja olin tottunut hoitamaan lampaita ja hevosia. Kyselin agrologikoulutuksen saaneelta ystävältäni porsaiden salvamisesta. Se oli ainoa asia, joka minua epäilytti kyvyssäni hoitaa tätä työtä. 

Päätin kuitenkin, että yritän. Soitin ja sovimme, että tulen pariksi päiväksi kokeilemaan työtä noin 900 emakon sikalaan. Olin yllättynyt huomatessani, että liikkeeni ja ääneni saivat emakot reagoimaan, koska olin heille vieras ihminen. Muut hoitajat olivat heille tuttuja ja turvallisia. Ensimmäisinä päivinä käytiin läpi tulevia työtehtäviä, joita olivat eläinten ruokkimisen ja siisteydestä huolehtimisen lisäksi porsitusten käynnistäminen, porsitusten valvonta ja niissä avustaminen, porsaiden ja emakoiden lääkitseminen tarvittaessa, porsaiden salvaminen, tatuoiminen ja hampaiden katkaisu. Emmin, mutta otin työpaikan vastaan. 

Salvaminen ja hampaiden katkaisu tuntui alkuun pahalta, mutta tekniikan oppi hyvin nopeasti ja toimenpiteiden suorittamiseen turtui. Ne olivat työtehtäviä siinä missä muutkin. Emakot tuntuivat minusta aluksi arvaamattomilta. Erityisesti emakoiden lääkitseminen oli ensimmäiset viikot vaikeaa. Antibioottipistos tuli antaa korvan taakse, jolloin usein sai korvasta käsille tai pään heilautuksen ja käden puristuksiin häkin väliin. Ajan kuluessa, kun tulin emakoille tutuksi, meillä oli erittäin hyvä suhde. Toki emakoissakin oli helpommin stressaantuvia yksilöitä, jotka eivät olleet eloonsa niin tyytyväisiä. Porsitusosastolla asuvat karjut tulivat tutummiksi, koska emakkojen kierto sikalassa oli nopea. Vuodessa emakko kävi kaksi-kolme kertaa porsitusosastolla, mutta karjut olivat siellä aina. Karjuilla oli välillä tapana keksiä pieniä käytännönpiloja. Yhdellä karjuista oli tapana röhnöttää karsinan reunalla. Minun työskennellessä karsinan edessä, oli karju hypännyt reunalle huomaamattani. Mitään varoittamatta päätti karju tökätä kärsällä selkääni. Tämä aiheutti pienen ilmalennon eteenpäin. Iloisesti hymyili vitsiniekka, kun kurkkasin selkäni taakse. Sama karju osasi avata osaston oven, jos sitä ei ollut laitettu salpaan. Välillä käytävällä kävellessä lensi ovi auki juuri kohdalle sattuessa. 

Porsaat olivat emakoiden kanssa porsitusosastolla neljä viikkoa. Tämän jälkeen porsaat vieroitettiin. Työskentelyaikanani avustin maailmaan reilut 15 000 porsasta. Porsaisiin ei juurikaan kerennyt suhdetta syntyä, mutta toiset porsaat olivat muita mieleenpainuvampia. Esimerkiksi tämän kirjoituksen kuvassa oleva porsas, joka oli väritykseltään erikoinen. Ko. kuva on julkaistu Itä-Savo lehdessä 3.10.2007. 

Sain sikalassa hengitystieoireita rehupölystä. Päätin hakea opiskelemaan Lappeenrannan teknilliseen yliopistoon DI:ksi. Minut valittiin ja päätin työsuhteeni sikalaan. 10 kuukauden työskentely sikalassa oli kaiken kaikkiaan todella herättävä, mielenkiintoinen ja avartava. En missään nimessä väheksy eläintuotannon ongelmia ja tiedän kokemuksesta, että sikojen elinoloissa on kehitettävää, mutta ymmärrän myös sikaloissa työskenteleviä hoitajia. Hoitaja ei voi esimerkiksi sille mitään, että hänen työaikansa ulkopuolella emakko makaa pahnueesta kolme porsasta. Muistan kyllä miten kamalalta tuntui aamulla astua osastolle ja nähdä emakoiden makaamat porsaat karsinassa. 

Arvostetaan eläinten kanssa työskentelevien työtä ja yritetään kehittää yleisiä toimintatapoja eläintuotannossa. Työtavat ovat itse asiassa kehittyneet kuluneessa seitsemässä vuodessa paljon. Työskennellessäni sikalassa porsaiden hampaat katkaistiin pihdeillä ja porsaat salvettiin ilman puudutusta tai kivunlievitystä. Emakoille ei myöskään tuolloin tarjottu virikkeitä tai pehmikkeitä. Työ eläinten elinolojen parantamiseksi on tuottanut jo tulosta. Sitä tulee edelleen jatkaa, mutta iloitaan ja annetaan arvostusta myös saavutetuista tuloksista. 

Kotimaisissa sikaloissa porsaille ei syötetä antibioottia rehun mukana, vaan porsaat lääkitään ainoastaan tarpeen mukaisesti yksilöllisesti. Samoin emakot lääkitään tapauskohtaisesti. Tanskassa sikoja lääkitään erittäin runsaasti ja siellä MRSA:ta tavataan paljon. Myös suomalaisissa lihasikaloissa esiintyy MRSA:ta, mutta esiintyvyys ei ole verrattavissa Tanskaan, jossa MOT-ohjelman mukaan MRSA:ta kantaa 88 % sioista. Lisätietoja Suomen MRSA-tilanteesta löytyy täältä. 

Näin joulun alla voisikin todeta: Suosi kotimaista kinkkua, jos kinkkua joulupöydässäsi tarjoillaan.