Parikkala uudistuvassa Etelä-Karjalassa

Etelä-Karjalassa toteutettu kuntarakenneselvitys on valmistunut ja tuloksiin pääsee tutustumaan kuntarakenneselvityssivuilla. Selvittäjät ovat luoneet neljä erilaista vaihtoehtoa Etelä-Karjalan tulevalle kuntarakenteelle:

• Yhden kunnan malli (kaikki yhdeksän kuntaa muodostavat uuden kunnan)
• Yhden kunnan malli, jossa reuna-alueet tekevät omat ratkaisunsa (Savitaipale ja Luumäki muodostaisivat Länsi-Saimaan kunnan ja Parikkala säilyisi itsenäisenä)
• Kahden kunnan malli (Lappeenrannan seutu muodostaa yhden kunnan ja Imatran seutu muodostaa toisen kunnan)
• Kahden kunnan malli, jossa reuna-alueet tekevät omat ratkaisunsa kuin edellä.

Etelä-Karjalan kuntarakennevaihtoehdot.
Lähde: http://www.ekkuntarakenne.fi/wp-content/uploads/2014/08/Kuntarakenne_lehdist%C3%B6info26082014.pdf

Itä-Savossa tänään (28.8.2014) olleessa jutussa oli haastateltu parikkalalaisia valtuutettuja. Kommenttini oli hieman matkalla muokkautunut. On totta, että olen ensisijaisesti itsenäisen Parikkalan kannalta, mutta myös yhden kunnan malli saa minulta kannatusta. On täysin luonnollista, että reuna-alueiden maaseutukunnilla ei olisi muodostuvan suurkunnan kannalta merkitystä, mutta reuna-alueille itsenäisenä säilyminen on elinvoiman säilymisen edellytys. 

Koko Etelä-Karjalan alueen elinvoimaa yhden kunnan malli edistäisi parhaiten: Alue olisi kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä toimija, Suomen kymmenen suurimman kaupungin joukossa, kahden vierekkäisen kaupungin kilpailuasema maakunnassa poistuisi ja reuna-alueiden maaseutukunnat tarjoaisivat maakuntaan myös toisenlaisia mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja. Maaseutukuntien (Luumäki-Savitaipale ja Parikkala) osalta uskoisin alueiden kehittymisen olevan positiivista mikäli kunnilla on edellytyksiä jatkaa itsenäisinä. 

Kahden kunnan mallissa, jossa reuna-alueiden kunnat säilyisivät itsenäisinä, ei tilanne juurikaan muuttuisi edellä mainituissa maaseutukunnissa, mutta koko Etelä-Karjalan asemaan kahden kunnan mallilla olisi vähemmän positiivisia vaikutusta verrattuna nykytilaan. Kahden kaupungin kilpailuasemalla voi toisaalta olla myös positiivisia vaikutuksia, mutta Lappeenranta kulkisi kuitenkin maakunnan kehityksen etunenässä verrattuna Imatran alueeseen. 

Palataan Parikkalaan. Parikkala, Saari ja Uukuniemi yhdistyivät Parikkalan kunnaksi vuonna 2005. Edellisestä kuntaliitoksesta ei ole vielä kulunut kymmentä vuottakaan. Traumat ovat edelleen olemassa ja vaikuttavat ihmisten mielipiteisiin. On valitettava fakta, että reuna-alueiden näivettyminen on Parikkalassa jo kertaalleen koettu. Kunnan ainoa palvelu Uukuniemellä on kirjasto. Lisäksi Uukuniemellä sijaitsee kunnan omistama ja yrittäjän vuokraama Papinniemen leirintäalue. Saarella kunnan palveluista on jäljellä esikoulu, ryhmäpäiväkoti, alakoulu, kirjasto, uimahalli/kuntosali sekä Eksoten ylläpitämä palvelutalo. Muut kunnan ja Eksoten palvelut löytyvät keskustaajamasta. 

Parikkala on alue, joka ei ole minkään kasvukeskuksen imussa. Etelä-Karjalassa ainoa todellinen kasvukeskus on Lappeenranta. Parikkalaa, kuten muita vastaavanlaisessa asemassa olevia kuntia, tulee kehittää alueen omista vahvuuksista ja lähtökohdista. Tämänkaltaisilla alueilla ei voi odottaa, että joku tulee ja tuo meille kasvun ja menetyksen avaimet. Ne täytyy löytää paikallisesti ja viedä niitä eteenpäin. Parikkalan kunnassa on menestyksekkäästi etsitty omia vahvuuksia, mutta työtä riittää edelleen. 

Kuvassa on esitetty indeksit paikkaperusteiselle kehittämiselle. Indeksin suuruus kuvaa paikkaperusteisen kehittämisen merkitystä alueelle. Suuren indeksin omaavat alueet kärsivät mm. sijaintihaitasta ja alueellisen menestyksen vähyydestä. Parikkalan indeksin perusteella voidaan todeta, että paikkaperusteinen kehittäminen on Parikkalan alueen elinvoimaisuuden kannalta erittäin merkityksellistä.
Lähde: Lehtonen Olli ja Okkonen Lasse. Bioenergy Workshopin materiaalit, Nurmes 11.2.2014. 

Parikkalassa ei kriisikuntakriteerit täyty, mutta itseäni vielä askarruttaa, että onko Parikkalalla taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset jatkaa itsenäisenä? Mitä tarkoittaa kuntarakenneselvityksen toteamus, että Parikkala ei ensimmäisessä vaiheessa ole mukana yhdistymisissä: Milloin toinen vaihe olisi ajankohtainen ja miten liitokset silloin tapahtuvat? Olisiko neuvotteluasemat palveluiden suhteen paremmat nyt, kun kunta ei ole siinä tilassa, että se kuntajakoselvittäjien termein "kaatuu kaupunkien syliin"? Tarkoittaako toinen vaihe sitä?

Kuntarakenneselvitykseen kuuluu iso joukko taustamateriaalia, jossa esitellään Etelä-Karjalan alueen kuntien nykytilaa sekä arvioidaan tulevaa. Tutkiskelin asiaa Parikkalan tilanteen selvittämiseksi talousraportista. Parikkalan suurimmat riskit ovat valtionosuuksien suhteellisessa osuudessa, jotka ovat 51 % tulorakenteesta. Mahdolliset muutokset valtionosuuksissa vaikuttavat merkittävästi kunnan talouteen, mutta nyt toteutetulla valtionosuusuudistuksella ei Parikkalan kuntaan ole juurikaan vaikutusta. Toistaiseksi. Myös huoltosuhteen kehittyminen on huolestuttava: Väestö vanhenee, työikäisten määrä alueella ei kasva. Huoltosuhteen kehityssuunnan muuttamiseksi tehdään kunnassa töitä mm. Biotalouden kehittäminen Parikkalassa -hankkeessa sekä Parikkalan rajanylityspaikan kansainvälistämisen edistämisessä. Parikkalan kunnalla on seuraavina vuosina edessään suuria investointeja, kuten uuden jätevedenpuhdistamon rakentaminen. Investointien rahoittamiseen tarvitaan lainarahaa. Tällä hetkellä Parikkalassa on varsin vähän lainaa/asukas Suomen keskiarvoon verrattuna. 

En kuitenkaan vielä vakuutu omasta talousanalyysistani, vaan haluan saada siihen asiantuntijan näkemyksen 16.9. järjestettävässä tiedotustilaisuudessa. Mikäli Parikkalan taloudelliset ja toiminnalliset edellytykset ovat edelleen olemassa, on alueen elinvoimaisuuden kannalta itsenäisyyden säilyttäminen paras vaihtoehto. Toistaiseksi Parikkalan palveluverkosto on kokoisekseen kunnaksi hyvä: kaksi alakoulua, yläkoulu, lukio, kolme päiväkotia ja esikoulua, terveysasema  vuodeosastoineen, hammashoitola, kaksi palvelutaloa, liikuntahalli, uimahalli jne. Kuntaliitoksen jälkeen tilanne ei olisi enää samanlainen. Se on jo kertaalleen koettu.