Kymmenkunta vuotta sitten muun muassa Saimaalla oltiin huolissaan merimetsokannan kasvusta ja lajin paluusta Suomeen. Merimetsojen pelättiin saavuttavan Suomen sisävedet lähivuosina. Merimetso ei ole odotuksista huolimatta levittäytynyt sisämaahan. Sisämaassa merimetsoja tapaa, mutta nämä ovat lähinnä muuttomatkalla olevia Jäämeren ja Vienanmeren merimetsoja tai pesimättömiä talvehtivia lintuja.
Merimetso palasi Suomen rannikolle 1990-luvulla. Ensimmäiset pesät todettiin keväällä 1996. Laji oli ollut kadoksissa Suomen pesimälinnustosta parin sadan vuoden ajan. Merimetso pesii yhdyskunnissa ja pesimäkanta kasvoi alkuun voimakkaasti.
 |
| Merimetsojen pesimäkolonia Burgasin kupeessa Bulgariassa. |
- 1996: 10 paria
- 2002: 1 400 paria
- 2008: 10 000 paria
- 2011: 18 000 paria
- 2014: 20 000 paria
Suomen kanta kasvoi ensin noin 40 % vuosivauhdilla, mutta nyt kasvu on tasaantunut noin 5 % ja sen voidaan olettaa edelleen tasaantuvan. Esimerkiksi Vienanmerellä merimetsokanta ei ole samaan aikaan kasvanut. Vienanmerellä ja Jäämerellä pesivät merimetsot muuttavat maamme läpi elo-lokakuussa.
Merimetsosta on käyty vilkasta keskustelua koko 2000-luvun ajan. Kalastajat, saaristolaiset ja suomalaisista poliittisista puolueista erityisesti RKP on esittänyt merimetson kannan rajoittamista metsästyksellä. 18.8.2014 asiasta oli keskustelemassa Carl Haglund ja Anni Sinnemäki A-Studiossa. Tämä keskustelu johti juurensa Carl Haglundin merimetsojen metsästysreissuun Ahvenanmaalla
(katso uutinen aiheesta). Keskustelun yhteydessä näytettiin myös Suomen ympäristökeskuksen Markku Mikkola-Roosin haastattelu, jossa Mikkola-Roos kertoi, että merimetson ja valkoposkihanhen kannat kestävät metsästyksen.
Se mitä Mikkola-Roos ei tuonut esille, on se, että Suomen läpi muuttaa arkitisia valkoposkihanhia ja merimetsoja. Miten voisimme rajoittaa metsästyksen koskemaan vain Suomessa pesiviä pullavalkoposkihanhia ja kotoisia merimetsojamme? Sen Mikkola-Roos nosti esille, että valkoposkihanhien pesimäpaikat suurimpien kaupunkien keskustoissa ovat ongelmallisia metsästyksen kannalta. Pesimäpaikkojen ulkopuolellahan emme voi arktista valkoposkihanhea tai merimetsoa erottaa kotimaisistamme.
Merimetsojen aiheuttamia haittoja on liioiteltu. Esimerkiksi Bulgariassa merimetsot saavat rauhassa pesiä aivan kaupunkien tuntumassa, jopa voimalinjojen tolpissa. Bulgariassa kalastuksen osuus elinkeinojakaumasta on edelleen merkittävässä roolissa. Lajille löytyy luontaisia vihollisia mm. merikotkista. Suomalainen merikotkakanta kasvaa vuosittain ja samalla merimetsoon kohdistuva saalistuspaine. Merimetson kannankasvu on taittumassa ja laji ei ole levinnyt sisämaahan, joten merimetson metsästyksen osalta tulisi ottaa aikalisä ja tehdä tarkkaa tutkimusta siitä minkälaisia rahallisia menetyksiä kalastajat ja kalanviljelijät merimetsosta todella kokevat. Tällä hetkellä euromääräisiä summia ei ole esittää.
Merimetso syö rehevästä Itämerestä merkittäviä määriä niin sanottua roskakalaa, jota muuten hoitokalastuksen avulla vesistöistämme poistetaan. Aikuinen merimetso syö keskimäärin 400 grammaa kalaa päivässä. Edellä mainittu luku ei erittele kalalajeja, mutta tutkimuksen mukaan merimetso syö pääasiassa särkeä, ahventa ja kivinilkkaa. Merimetso suojaa myös muiden merilintujemme pesintöjä. Annetaan merimetson täyttää uudelleen oma lokeronsa ekosysteemissä ennen kuin tehdään hätiköityjä päätöksiä merimetsojen metsästyksen sallimisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.